Vaikka kaikki hallitusvaihtoehdot ovat vielä mahdollisia, ainakin vaalituloksen perusteella punamultahallituksen paluu näyttää todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Pitkän punamultakauden päätös jätti pahan maun suuhun 1987, ja siksi nyt tarvitaan uutta sisältöä punamullalle.
Suomen keskusta ja SDP ovat sunnuntain eduskuntavaalien kiistattomat voittajat yhdessä vihreiden ja täydellisen yllätysiskun tehneiden perussuomalaisten kanssa. Molemmat suuret puolueet lisäsivät kannatustaan ja paikkamääräänsä ja saivat Arkadianmäelle yhdessä 108 paikkaa. Keskusta ajoi SDP:n ohi Suomen suurimmaksi puolueeksi kahden eduskuntapaikan erolla SDP:hen.
Keskustalla on nyt 55 kansanedustajaa, seitsemän enemmän kuin vanhassa eduskunnassa. Suurimman puolueen asema oikeuttaa eduskuntaryhmien sopimuksen mukaan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäen aloittamaan hallitustunnustelut ensi viikolla. Keskusta ja Jäätteenmäki ovat siihen valmiita. Myös SDP hyväksyy tämän etenemisjärjestyksen ainakin puoluesihteeri Eero Heinäluoman lausuntojen mukaan.
Vaalivoitto nostaa Jäätteenmäen vahvimmaksi pääministeriehdokkaaksi, mutta hän ei itse ryhtynyt vielä maanantaina antamaan asiasta kovin selkeitä lausuntoja. Hän piti viisaasti myös kaikki hallitusvaihtoehdot avoimina. Vaalituloksesta voi kuitenkin lukea, että todennäköisin hallitusvaihtoehto on keskustan ja SDP:n varaan rakentuva punamultapohja. Se vastaa äänestäjien tahtoa.
Noin 50 vuotta kestänyt punamultahallitusten kausi päättyi eduskuntavaaleissa 1987, jolloin SDP ja keskusta ajautuivat erilleen Kalevi Sorsan ja Paavo Väyrysen välirikon seurauksena. Puolueet eivät ole toimineet sen jälkeen samassa hallituksessa. Nyt vaalitulos tekee mahdolliseksi ja jopa todennäköiseksi paluun punamultaan siksi, että kokoomus kärsi vaaleissa selkeän tappion. Siltä puuttuu äänestäjien luottamus.
Punamulta ei ole kuitenkaan vaihtoehto numero yksi ainakaan SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen mielessä. Häntä tuskin muutenkaan miellyttää kahdeksan vuoden pääministeriyden jälkeen ajatus, että hän joutuisi soittamaan toista viulua Jäätteenmäen hallituksessa. Lipponen nieli kuitenkin jo sunnuntai-iltana ylpeytensä ja ilmoitti selkeästi, että nyt on aika katsoa eteenpäin. Hän valmistautuu realistina jakamaan hallitusvallan tarvittaessa vaikka keskustan kanssa.
Hallituspohjasta lienee suhteellisen helppo sopia eduskunnassa vaalituloksen perusteella, mutta hallitusohjelmaa koskevat neuvottelut voivat osoittautua hyvin vaikeiksi hitaan talouskasvun ja hallitusta odottavien vaikeiden yhteiskunnallisten haasteiden takia. Vanhojen punamultahallitusten politiikka nojasi jatkuvan kasvun varassa harjoitettuun jakopolitiikkaan eli etuuksien lisäykseen sekä rahan jakoon äänestäjille.
Sellainen suljetun talouden ajan politiikka on mahdotonta EU-Suomessa ja yhteisvaluutan aikana. Punamullalle pitäisi löytää uusi, nykyaikaan sopiva sisältö ja uskottava talouspoliittinen linja. Vaikka keskustan ja SDP:n voitot sekä kokoomuksen tappio voidaan tulkita protestiksi veronkevennyksiä vastaan, uuden hallituksen ei ole viisasta kuopata niitä ensi töikseen. Nyt tarvitaan ennakkoluulottomuutta kaikissa arvioissa.
Uuden hallituksen suurin haaste on tulossa valtiosihteeri Raimo Sailaksen johtamalta työryhmältä, joka jättää esityksensä kuun lopussa. Sailaksen ryhmä, jonka Lipponen asetti viime vuonna, sitoutui välimietinnössään esittämään konkreettisia rakenteellisia uudistuksia työttömyyden alentamiseksi, työllisyyden lisäämiseksi sekä eläkkeellepaon hillitsemiseksi vaalien jälkeen. Sailaksen ryhmän on nyt aika paljastaa korttinsa. Sen esityksistä on tulossa uuden hallitusohjelman keskeinen sisältö.
Porvarihallitus sopii punamultaa huonommin kovien rakenteellisten uudistusten tekijäksi. Ilman SDP:tä hallituksessa on edes turha haaveilla rakenteellisista uudistuksista. Lipposen kahden hallituksen aikana nähtiin, kuinka vaikeita ne olivat SDP:llekin ammattiyhdistysliikkeen vastustuksen takia.
Jos hallituksessa on kaksi suurinta puoluetta ja kokoomus oppositiossa, uudistuksiin on sentään jonkinlainen mahdollisuus. Kokoomus kun tuskin ryhtyy pitämään oppositiossa meteliä etuuksien tarkistuksesta. Nyt tarvitaan uutta konsensusta hallituksen ja ay-liikkeen välille vaikeiden uudistuksen läpiviemiseksi ilmapiirissä, jossa ongelmatietoisuus on täysin olematon. Siinä olisi punamullalle uutta sisältöä.