Rehuraision rehutehdas Ylivieskassa valmistuu kovaa vauhtia, ja yhtä kovaa vauhtia yhtiön on pidettävä raaka-aineen hankkimisessa.
Ensi kesänä tuotantonsa aloittava tehdas on alan suurimpia investointeja Suomessa vuosikymmeniin, ja se näkyy rehuviljan tarpeessa: uutta tehdasta varten olisi saatava satoja sopimusviljelijöitä.
"Tarvitsemme viljaa pyöreästi noin 50 000 tonnia, kun tehdas pyörii täydellä teholla. Siitä kun laskee, niin kyllä me varmaankin tarvitsemme sopimusviljelijöitä kahdestasadasta viiteensataan. Määrä riippuu tietysti tilojen rakenteesta. Tavoitteemme on löytää tarvittava määrä sopimusviljelijöitä ennen kylvöjä", Rehuraision johtaja Leif Liedes ynnää.
Rehuraisio on ryhtynyt käytännön toimiin rehuviljan tuotannon tehostamiseksi Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla. Ensi lauantaina Ylivieskassa järjestettävä kehitysseminaari on yksi keino kertoa rehunviljelyn näkymistä.
Rehuraisio haluaa toiminnallaan tehostaa alueen viljantuotantoa siten, että kaikki viljelyyn kelpaavat alueet saadaan tehokkaaseen tuotantoon. "Haetaan lajikkeita ja monipuolistetaan viljelyä. Myös vehnä on tarkoitus ottaa mukaan", Liedes kaavailee.
Alueella riittävästi viljelijöitä
Leif Liedes uskoo, että Ylivieskasta ja lähialueelta löytyy tarvittava määrä sopimusviljelijöitä uuden rehutehtaan tarpeisiin.
"Alueelta löytyy ilman muuta tarvittava määrä sopimusviljelijöitä, kun ajatellaan aluetta laajasti. Siihen kuuluvat Kala- ja Pyhäjokilaakso, miksei Lesti- ja Perhonjokilaaksokin. Lisäksi Oulun eteläpuoli on hyvää vilja-aluetta", Liedes valottaa.
Viljelijät käyttävät viljasatoa omiin tarpeisiinsa. Omasta käytöstä yli jäävän sadon perässä on Rehuraision lisäksi muitakin ostajia, mutta kilpailu ei ole Ylivieskan seudulla yhtä kireää kuin esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla.
"Meidän kilpailijammekin ostavat alueella jonkin verran viljaa, mutta ei se ihan pahiten kilpailtua aluetta ole, toisin kuin Etelä-Pohjanmaa, joka on selvästi tällä hetkellä alituotantotilanteessa", Liedes linjaa.
Viljelijöiden halua sitoutua sopimuksiin saattaa heikentää viime vuosi, jolloin viljan hinta nousi kesän kuluessa reilusti. Siksi moni viljelijä ei välttämättä halua sitoa itseään tässä vaiheessa kiinteähintaiseen sopimukseen.
"Sopimus voidaan tehdä sillä tavalla, että sovitaan määrästä ja hinta määritellään markkinahinnan mukaan syksyllä", Leif Liedes sanoo.
Viljatilallinen Jussi Sorvisto vahvistaa, että hintakehityksen kanssa on oltava tarkkana. "Mikäli viime keväänä olisi tehnyt kiinteähintaisen sopimuksen, olisi puintien aikaan käynyt huonosti", ylivieskalainen Sorvisto toteaa.
Sorvisto ei ole itse vielä ratkaissut, ryhtyykö hän Rehuraision sopimusviljelijäksi. Ratkaisun perusteet ovat kuitenkin selvät.
"Hinnan perusteella sopimuksen tekeminen päätetään, ja tietysti siihen vaikuttaa sopimuksen muukin sisältö. Tällä hetkellä minulla on sopimus toisen yhtiön kanssa. Se ei estä kauppaamasta viljaa myös muualle."