Perussuomalaisista lähteneet kansanedustajat tekivät viikko sitten näyttävän ulostulonsa Uusi vaihtoehto -nimisenä ryhmänä. Nimi on ytimekäs, mutta siinä on ongelma. Uusi on uusi vain hetken.
Nyt vauhdissa on jo puolueen, Sinisen tulevaisuuden perustaminen.
Se taas kuulostaa enemmän abstraktilta taideteokselta kuin puolueelta, mutta ehkä tavoitteena onkin erottua ”vanhoista puolueista”. Ranskassa Emmanuel Macron vei presidentinvaalien voiton Liikkeelle!-nimisen kansanliikkeen ehdokkaana.
Sinisen tulevaisuuden nokkamiehiin kuuluva kansanedustaja Simon Elo viittasi jo siihen, että mallia liikkeen luontiin otetaan Ranskasta.
Toinen uuden ryhmittymän keskeinen hahmo, ministeri Sampo Terho totesi maanantaina, että uusi puolue tukee vakautta, rauhaa, isänmaallisuutta, tuloksellisuutta ja uudistusmielisyyttä.
Harva suomalainen noita teemoja nyreksii, ja harva puolue. Juuri siksi noilla teemoilla erottuminen on myös kovin työlästä.
Epäilemättä puolueen linja selvenee lähiviikkoina. Peruskysymyksenä pysynee sen jälkeenkin, mistä kohdasta poliittista kenttää Sininen tulevaisuus löytää elintilansa.
Tynkäperussuomalaisiin uusi puolue pyrkii nyt tekemään pesäeroa puhumalla puolueen rakentamisesta myönteisyyden ympärille, ”vapaana vihasta ja möläytyksistä”.
Jos puolue kuitenkin kovasti loiventaa maahanmuuttokritiikkiään, se on vaarassa menettää osan mahdollisista kannattajistaan perussuomalaisille. Todennäköistä onkin, että myös Sininen tulevaisuus edustaa tiukkaa maahanmuuttolinjaa mutta perussuomalaisia pehmeämmin sanoin.
Jonkin profiiliteeman puolue tarvitsee pikaisesti, jotta se voisi viimeistään vuoden 2019 eduskuntavaalien alla näyttäytyä vaihtoehtona myös hallituskumppaneille kokoomukselle ja keskustalle. Muuten äänestäjä turvautuu helposti koeteltuihin vaihtoehtoihin.
EU-kysymyksessä uusi ryhmä on vakuuttanut pysyvänsä hallitusohjelman linjalla. Sekin vaalikalu on siis otettu siltä säilöön.
Ja jotta puolue pystyisi pitämään edes osan siitä äänestäjäkunnasta, joka perussuomalaisiin siirtyi demareista kaksissa eduskuntavaaleissa, se joutuu pitämään ohjelmassaan myös työntekijöille keskeisiä kysymyksiä.
Näissä teemoissa Terho ja Elo eivät ole uskottavimmillaan. Sitä arvokkaampi mies puolueelle on ay-taustainen ministeri Jari Lindström.
Pitävämpiä arvioita puolueen pitkäikäisyydestä voidaan tehdä vasta tulevien eduskuntavaalien jälkeen. Samalla tavalla peruskysymysten edessä ovat silloin Jussi Halla-ahon perussuomalaiset. Sen puolueen kannatuksen ydin noussee vastedes jyrkimmästä maahanmuuttovastaisesta äänestäjäjoukosta.
Populistipuolueiden nousu osoittaa Euroopassa selviä taittumisen merkkejä. Kahdessa vuodessa Suomessa ja Suomen ympäristössä ehtii kuitenkin tapahtua asioita, jotka voivat nostaa rajoja sulkevien poliitikkojen suosiota. Sellaiseen riittää vähimmillään yksi fanaatikko.