EU:lle oli ratkaisevan tärkeää, että uusi perustuslakiesitys syntyi vihdoinkin, eikä kaksoisepäonnistumista koettu. Tämän päätavoitteen vuoksi Suomikin joutui antamaan paljon periksi.
Brysselissä pidetty Euroopan unionin huippukokous oli poikkeuksellisen merkittävä, jopa historiallinen. Ellei sopimusesitystä perustuslaista olisi syntynyt, EU:n uskottavuus olisi romahtanut kuin korttitalo.
Tämä mahdollisuus oli lähellä, mutta 25 EU-maan johtajille oli kunniaksi, että se pystyttiin välttämään ja EU epäonnistui vain komission puheenjohtajan valinnassa. Perustuslain auki olleista kohdista puserrettiin kompromissi vaikeasti, mutta puserrettiin kuitenkin. Tämän myötä myös Suomi joutui joustamaan tavoitteissaan. Suomi saavutti vain minimitavoitteensa.
Suomenkansallinen etu oli selkeimmin kyseessä päätettäessä äänestyssäännöistä, siis siitä, millä äänivallalla jokainen jäsenmaa voi olla päätöksiin neuvostossa vaikuttamassa. Nyt tehty ratkaisu sanelee jokaisen maan painoarvon unionissa pitkälle tulevaisuuteen, ja lopputulos on kaukana Suomen alkuperäisistä tavoitteista.
Kunhan uusi perustuslaki on hyväksytty, määräenemmistöpäätös syntyy, jos sitä tukee vähintään 55 prosenttia jäsenmaista, ja niiden tulee yhdessä edustaa vähintään 65 prosenttia väestöstä. Malli suosii suuria maita, ja Suomi oli mukana pienten maiden kärjessä sitä vastustamassa. Kiistassa tuli samalla mitatuksi pienten maiden painoarvo nykyunionissa: lopputulos on paha enne.
Suomi joutui antamaan periksi myös tavoitteessaan saada pidetyksi jokaisella maalla oma komissaari, mutta syntynyt kompromissi on sentään tasapuolinen kaikkia jäsenmaita kohtaan.
Pohjoisten ja harvaanasuttujen alueiden tuki kirjattiin nyt perustuslakiin. Alkuperäisissä luonnoksissa sitä ei ollut. Perustuslain muotoilu on selvä etu Pohjois- ja Itä-Suomen kannalta. Sinänsä se ei takaa vielä mitään konkreettista, mutta määritelmän puuttuminen olisi tehnyt näiden alueiden erityistuen antamisen erittäin vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.
Suomen toivomia muotoiluja löytyy myös maatalouden tuissa, työeläkejärjestelmissä ja hyvinvointipalveluissa. Voittojen ja häviöiden mittaus ei ole yksiselitteistä, ja on syytä pitää mielessä, että lopputulosta ei pidä tarkastella vain Suomen, vaan koko EU:n näkökulmasta.
Irlannin pääministerillä Bertie Ahearnilla oli valtava tehtävä hänen yrittäessään luovia kompromissia 25 maan erityistoiveiden väliltä. Lopussa kyse oli yksityiskohdista, joista minkään ei enää annettu kaataa itse sopimusta.
EU:n perustuslaillinen sopimus on historiallinen asiakirja. Se ei muuta unionia liittovaltioksi, mutta se antaa vihdoinkin selkeän ja vakaan pohjan yhteistyölle. Laajenneelle ja laajenevalle EU:lle tämä on välttämätöntä. Bulgaria ja Romania ovat tulossa mukaan, ja ehkä myös Kroatia, jonka kanssa aloitetaan jäsenyysneuvottelut. Suhtautuminen Turkin jäsenyyteen on seuraava suuri koetinkivi joulukuussa.
Mutta kuten EU:ssa on tapana, kaikki ei ole tällä vielä selvä. Edessä on sarja kansanäänestyksiä, ja jos perustuslaki jossain maassa kaatuu - kuten on todennäköistä - seuraa uusi hämminki.
Suomessa pääministeri Vanhanen vie kansanäänestyksen tarpeen asiantuntijaryhmän pohdittavaksi. Itse hän ei kansanäänestystä kannata. Kanta on perusteltu, sillä perustuslaki ei mullista Suomen ja unionin suhteita.
Äskeiset europarlamentin vaalit osoittivat, että kansalaiset maasta toiseen kokevat unionin hyvin vieraaksi ja etäiseksi. Epämääräinen protestihenki valtaa alaa. Brysselissä koolla olleiden EU-johtajien tehtävä on nyt "myydä" perustuslaki kansalaisille, mutta se sujuisi paljon helpommin, jos he itse olisivat näyttäneet parempaa esimerkkiä kyvystään puhaltaa samaan hiileen.
Perustuslakiesitys syntyi pakon edessä sen jälkeen, kun komission puheenjohtajan valinnassa oli epäonnistuttu. Puheenjohtajakiistely sai EU-johtajat näyttämään riitaisalta joukolta, ja uusi yritys joudutaan improvisoimaan johonkin väliin. Paavo Lipponenkin on vielä ehdolla, mutta hänen mahdollisuutensa eivät näytä hyviltä.