Pääkirjoitus

Uusi panimo poh­joi­seen

Torstain uutinen Lapin Kullan panimon sulkemisesta Torniossa oli shokki koko Pohjois-Suomelle. Jälleen kerran iso joukko työpaikkoja menetetään keskittämisen ja tehokkuuden nimissä etelään.

Torstain uutinen Lapin Kullan panimon sulkemisesta Torniossa oli shokki koko Pohjois-Suomelle. Jälleen kerran iso joukko työpaikkoja menetetään keskittämisen ja tehokkuuden nimissä etelään. Lisäksi tällä kertaa asia koskee tuotetta, joka on harvoja yleisesti tunnettuja pohjoisia tavaramerkkejä.

Ei Lapin Kulta paikallinen yhtiö ole ollut enää noin 30 vuoteen, ja emoyhtiö Hartwall on viime ajat ollut sekin osa suurta hollantilaista Heineken-konsernia. Panimotoiminta Torniossa on jatkunut 1800-luvulta asti, mutta ei jatku enää.

Tromssassa Pohjois-Norjassa saman ikäinen Mack-panimo voi hyvin, paikallisessa omistuksessa.

Omistuksella on selvästi merkitystä, sillä alalle niin tuttu keskittymisen kierre iski nyt Tornioon. Olvia lukuunottamatta perinteiset panimot eri puolilla maata ovat ensin siirtyneet isojen yhtiöiden omistukseen, sitten nekin on myyty ulkomaille ja tuotanto keskitetty suurlaitoksiin. Kunniakkain teko Hartwallilta olisi nyt lopettaa koko Lapin Kullan nimen käyttö, sen sijaan että lahtelaisesta vedestä yritetään taikoa pohjoista mielikuvaa.

Ulkomailla sekin saattaa mennä läpi, sillä Lapin Kulta on Suomen tunnetuimpia vientioluita. Kotimaassa Lahden ja Lapin yhdistelmä ei voi toimia.

Suuryhtiöt eivät kerran tehtyjä päätöksiään peru. Silti noussut suuttumus toivottavasti johtaa johonkin, samoin kuin kiukku Turun Sinapin maastamuuttoa vastaan johti uuteen turkulaissinappiin. Oli epärealistista vaatia uutta sellutehdasta Kemijärveltä lakkautetun tilalle. Uuden panimon tahtominen pohjoiseen on toinen asia.

Esimerkkejä uusista pienpanimoista on ainakin Laitilasta, Seinäjoelta ja Nokialta. Pohjois-Suomessa yhtään pullottavaa pienpanimoa ei ole, mutta nyt markkinoille on tullut tilaa. Keskellä kansainvälisesti merkittävää matkailualuetta paikalliselle, pohjoisen identiteetin varaan rakentavalle olutmerkille on ilmeinen tilaus.

Mutta vaikka tällainen panimo syntyisi, ei sen työllistävä vaikutus voi olla kuin pieni osa nyt katoaviin työpaikkoihin verrattuna. Lapin Kulta on ollut massatuote massamarkkinoille, ja työntekijämäärä sen mukainen. Torniolle perinteisen tuotantolaitoksen menetys on todella ankara isku, josta edes rajakaupunki uusine mahdollisuuksineen ei äkkiä toivu.

Keskittämisen logiikka jyrää Suomessa nyt todella vahvasti. Kulutustavaroissa juuri kuluttajat voivat harata vastaan katsomalla pelkän hinnan sijasta myös kotimaisuutta ja paikallisuutta.

paakirjoitus@kaleva.fi