Uuden Oulun rakentaminen pääsee nyt vauhtiin. Urakka on vaativa. Sitä ei saa nähdä yksin oululaisten projektina. Kaikkia osallistujia pitää kuunnella.
Valtuustoäänestykset Oulussa, Haukiputaalla, Kiimingissä, Oulunsalossa, Yli-Iissä ja Muhoksella antoivat maanantai-iltana sellaisen tuloksen kuin ennakkolaskelmissa oletettiinkin. Ei ollut yllätys, että vajaan 9 000 asukkaan Muhos päätti jäädä liitoksen ulkopuolelle.
Jos Muhoksen päättäjien suunnitelmana oli siirtää hankala asia kuntalaisten ratkaistavaksi, tiistai toi ikävän yllätyksen. Kansanäänestystä ei tule, ja Muhos on liitoskuviosta ulkona. Jäiköhän jotain etukäteen tarkistamatta?
Myös mukaan tulevissa kunnissa liitosta vastustettiin loppuun asti, kunniallisia ja kummallisia keinoja käyttäen. Haukiputaalla osa valtuutetuista yritti jopa lamauttaa kokouksen kulun. Se peli ei ollut kunnallisdemokratialle kunniaksi.
Vuoden 2013 alussa aloittavaa uutta Oulua aletaan nyt rakentaa viiden kunnan kesken. Urakka on mittava, sillä tarkoitus on pystyttää organisaatio ja palvelut yli 180 000 ihmiselle.
Mitä sujuvammin uusi kunta saadaan pystyyn, sitä parempi sen asukkaille. Pitää voida myös olettaa, että kun liitosasia vähän tuonnempana vielä kerran palaa valtuustoihin, prosessin etenemistä ei enää yritetä suistaa ojaan.
Paljon vartijaksi joutuu lähiaikoina valittava kuntien yhdistymishallitus, joka huolehtii uuden kunnan toiminnan ja hallinnon järjestämisen valmistelusta. On ensiarvoista, että tuohon elimeen saadaan hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri.
Oululla on yhdistymishallituksessa ja koko liitoksessa keskeinen osa. Oululaisten pitää kuitenkin välttää saneluasennetta eikä olettaa, että sillä on valmiina etevimmät hallinto- ja toimintamallit, joiden varaan uutta aletaan rakentaa.
Pienemmillä mukaan lähtijöillä voi olla paljonkin hyviä näkemyksiä siitä, miten ison organisaation jäykkyyttä ja tyhjäkäyntiä voidaan välttää. Siksi on sitä parempi, mitä puhtaammalta pöydältä uudet toiminnot pystytetään.
Nyt jos koskaan on luonteva ajankohta tehdä suuret muutokset. Kun organisaatio on kerran liimautunut uuteen asentoon, tarpeellistenkin remonttien läpivienti on paljon vaikeampaa.
Tärkeää on sekin, että uuden Oulun asukkaat pidetään avoimella viestinnällä perillä siitä, mitä kuntaliitos heidän elämänsä ja palvelujensa kannalta todella merkitsee.
Uuden kunnan koko on ennen kaikkea vahvuus. Kun kansalaiset ja yritykset tekevät muutto- ja sijaintipäätöksiään, kunnan koon perusteella tehdään päätelmiä palvelujen tasosta ja monipuolisuudesta.
Uusi Oulu on myös valmiimpi ottamaan vastaan väestön ikääntymisen taloudellisen rasitteen. Päällekkäisyyksiä voidaan purkaa palveluiden järjestelyissä, ja esimerkiksi hankinnoissa iso ostaja on pientä paljon vahvemmalla. Erityisen tärkeää on pyrkiä nopeasti eroon erilaisista yhteensopivuusongelmista, joita liittyy etenkin tietojärjestelmiin ja muuhun tekniikkaan.
Uusi kunta ei silti heti pääse mittaamaan ulos kaikkia järkeistyshyötyjä. Näin muun muassa siksi, että uuden kunnan vakinaisella henkilöstöllä on viiden vuoden irtisanomissuoja.
Jos asioita hoidetaan löperösti, vaarana on, ettei suuruus kasvata tehokkuutta vaan byrokratiaa. Tämän estämiseksi tulevan kunnan isillä ja äideillä pitää olla kylmäpäisyyttä. Jos sitä löytyy, uuden kunnan syntyä käytetään vielä esimerkkinä oululaisen osaamisen laaja-alaisuudesta. Ehkä tuonnempana mukaan tulee Muhoksen ohella muutama muukin Oulun naapurikunta kuten Kempele.