Uusi Oulu on saamassa ihan kuin tyhjästä kielteisen brändin, jota kaupunki ei taatusti kaipaa.
Ansaitseeko Oulu kielteisen brändin, sen näyttävät aika ja teot.
Niin se vaan on, että kielteiset ja naurettavat asiat leviävät tässä maailmassa kulovalkean tavoin ilmaiseksi. Myönteisten asioiden tuominen esille on huomattavasti vaikeampaa.
Ei riittänyt, että vihreiden valtuutettu Anu Määttä sai läpi aloitteensa kieltää tupakointi linja-autojen odotuskatoksissa.
Nyt toinen hyväkäs, vasemmistoliiton Juha Tapio on kieltämässä kaupungin tilaisuuksista kokonaan alkoholin.
Voi pyhä jysäys!
Mitä mahtavat julkisuudenkipeät valtuutetut keksiä kevään aikana ennen kuin eduskuntavaalit on käyty?
Määtän tupakointikielto kirvoitti jo toissa perjantaina television parhaimmaksi keskusteluohjelmaksi arvioidun Pressiklubin juontajan Ruben Stillerin vitsailemaan Oulusta. Irvailu tuli ohjelman viikoittaisena loppukevennyksenä.
Ruben lupasi jatkossa käyttää stadilaisten linja-automatkustajien helpotukseksi vain taksia, kun hän sattuu olemaan lihava ja ruma. Taataa olla vielä niin, että Ruben saattaa vetäistä sauhutkin silloin tällöin.
Hyvä vitsi. Oulu sai julkisuutta. Katsojat nauroivat. Nauroivatko merikaupungin Oulun asukkaat, jotka vedettiin komeasti kölin ali tyhmien kieltojen keksijöinä?
Tupakointikielto on virittänyt loistavan keskustelun tupakan ja lihavuuden aiheuttamista riskeistä Kalevan Lukijan mielipiteisiin.
Täytyy kehua, että huomaavainen tupakoitsija Sirpa Niskanen on vienyt keskustelua ja muut ovat vikisseet.
Hyvä Sirpa!
Olen Sirpan kanssa yhtä mieltä, että kaiken kieltäminen on älytöntä. Olisiko asiaa mitenkään voinut hoitaa myönteisen kautta? Katoksiin voisi kieltojen sijaan kiinnittää vaikka tarran: "Huomaavainen tupakoitsija sauhuttaa tästä viisi metriä vasempaan!"
Tuolle tupakkapaikalle voisi tuoda vaikka betonirenkaan tuhkakupiksi.
Entäpä tämä Juha Tapion ajama alkoholikielto? Puhdasta populismia.
Ruotsissa kuntien tilaisuuksissa alkoholin tarjoaminen on ollut kielletty ainakin pari vuosikymmentä. Käytännön kokemukset eivät houkuta apinoimaan Ruotsia tai ottamaan neuvoa Tapiolta.
Verorahoilla ei ryypätä. Sen ymmärtävät kaikki nykyaikaiset isännät ilman typeriä kieltoja.
Sen sijaan kohtuullinen alkoholitarjoilu on uudessa Oulussa ja tässä maailmassa hyvien tapojen mukaista. Näin se on, vaikka tekopyhät nauhasuut väittäisivät muuta.
Tällä kohtuullisella tarjoilulla tarkoitan päivällisen yhteydessä ruokaviiniä ja kahvin kera konjakkia tai likööriä, jopa ruokaryyppyä.
Tekopyhässä Ruotsissa kunnallista alkoholikieltoa kierretään kyseenalaisesti ja vierailta anteeksi pyydellen. Minulla on tästä kokemusta, sillä olen pari kertaa ollut kummallisissa tilaisuuksissa naapurin puolella.
Verraton keino on kutsua vieraat ravintolaillalliselle kabinettiin, jonka verhot vedetään tiukasti kiinni. Medborgaret eivät näe peräkamariin.
Paikalle haalitaan rakennusliikkeen edustajia kertomaan, miten meidän kunnassa on rakennetaan. Rakentajat maksavat päivällisen viinit ja konjakit. Kommun - kunta pistää ruuat.
Juoman maksajina voidaan käyttää paikallista matkailuyrittäjää. Silloin ajetaan sivummalle lumihotelliin syömään kunnan laskuun ja juomaan yrittäjän piikkiin.
Jopa armeija ja siellä pesivät aselajikillat voivat olla isäntiä. Ärtsoppaa ja punssia! Nam!
Sekään ei ole kumma, jos vieraat maksavat illallisen juomat ja isännät ruuat.
Ole siinä sitten uskottava illan isäntä! Naurettavaa!