Kun Nokia veti Suomen ylös 1990-luvun lamasta, on houkuttelevaa ajatella, että jokin uusi Nokia hoitaisi kuntoon myös nykyiset ja tulevat talousongelmamme.
Sellaista ei juuri nyt ole näkyvissä. Vai onko niin, ettei sitä vain hoksata?
Uudesta Nokiasta puhui Kalevan jutussa (26.5.) rohkeasti Suomalais-venäläisen kauppakamarin aluejohtaja Tarja Tiirikainen. Hän näkee uuden vaurauden lähteen omassa asemapaikassaan: "Jos Pietarista ei tule uutta Nokiaa, niin ei mistään", hän täräytti. ¨
Tiirikaisen mukaan keskivertovenäläinen elää tällä hetkelläkin Pietarissa kulutushuumaa.
Vajaan viiden miljoonan asukkaan kaupungin kasvun hedelmiä on meillä toki tähän astikin korjattu, ensin Kaakkois-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla ja myöhemmin muuallakin, vaikkapa Itä- ja Pohjois-Suomen matkailukohteissa. Raha kulkee myös toiseen suuntaan.
Pietari myös vetää suomalaisinvestointeja. Tätä nykyä kaupungissa on jo lähes 500 suomalaisfirmaa, ja niiden kasvuodotukset ovat nopeasti nousseet taantuman pohjan jäätyä taakse.
Kaikki itärajan taakse valloitusretkelle lähteneet yritykset eivät tosin ole voineet kirjata loistavaa menestystä. Ongelmia on ollut muun muassa tullin, rahoituksen, byrokratian ja epävakaan talouden takia.
Olennaista asioiden hoitamisessa on Venäjällä aina ollut toimiva suhdeverkosto. Know how´ta tärkeämpää on useimmiten know who eli oikeiden henkilöiden tunteminen.
Tätä oppia kannattaa toteuttaa myös niiden pohjoissuomalaisten yritysten, jotka katsovat toiveikkaasti Luoteis-Venäjän mahdollisten bisneskohteiden suuntaan.
Jos Pietarin kehitys 1990-luvulla polki paikallaan, se on viime vuosina palauttanut asemansa Venäjän toisena mahtikaupunkina. On myös vaikea nähdä, että Pietarin kehitys Venäjällä enää kääntyisi alamäkeen. Tämä poikii mahdollisuuksia myös suomalaisille.
Silti puhe Pietarista Suomen uutena Nokiana on toistaiseksi enemmän lennokasta markkinointia kuin uskottava tulevaisuudenkuva.
Tähän asti Venäjän talouskasvu on nimittäin perustunut lähinnä kulutuskysynnän nousuun. Jos maa imisi samaan tahtiin myös investointitavaroita, näkymät olisivat Suomen kannalta vielä paremmat.
Venäjän talouden tuntija Pekka Sutela esittää Sitran tuoreessa Kriisin jälkeen -kirjassa yhden valistuneen näkemyksen siitä, mitä Venäjä voi meille tarjota.
Hänen mielestään Venäjästä ei ole Suomen talouden pelastajaksi, avuksi kylläkin. Hänen arvionsa myös on, ettei Venäjän talous enää kasva samaa vauhtia kuin ennen äsken nähtyä kriisiä.
Mille käyrälle Venäjän kehitys sitten asettuukaan, sen Suomelle tarjoamat mahdollisuudet ovat joka tapauksessa mittavat. Yksi yhteyksien kehittymisen jarru on yhä kielimuuri.
Venäjällä englannin osaaminen ei edelleenkään kuulu jokamiehentaitoihin, ja Suomessa sekä venäjän kielen että maan kulttuurin tuntemuksen merkitystä ei ole vieläkään täysin oivallettu.
Tuoreen kielivalintatilaston mukaan Suomen yläasteilla lukee venäjää 1,2 prosenttia oppilaista. Luku on käsittämättömän matala.