Yliassistentti Pirjo Korvela on kehittänyt kuvanauha-aineistoa varten uudentyyppisen tutkimusmenetelmän, jonka avulla hän analysoi lapsiperheiden arkea kotona; sen pienimpiä yksityiskohtia, perheenjäsenten vuorovaikutusta ja tilanteiden jännitteisyyttä arjen kokonaisuuden viitekehyksessä.
Menetelmä teki näkyväksi asioita, joita toimijoilta itseltään jää huomaamatta. Kuvanauhoitusta on käytetty muun muassa perhetyön apuvälineenä havainnollistamaan perheenjäsenille heidän kotona tapahtuvaa keskinäistä vuorovaikutustaan ja siinä esiintyviä ongelmia. Pirjo Korvela havaitsin, että kodin arkipäivä muodostuu erilaisista vaiheista eli sekvensseistä ja niiden välissä esiintyvistä siirtymävaiheista. Päivän sekvenssejä ovat aamutoimet: kotoa lähteminen, kotiinpaluu, asettautuminen kotiin työ- ja hoitopäivän jälkeen sekä nukkumaan laittautuminen. Iltaan sijoittuu myös "tehdään jotakin yhdessä" -sekvenssi.
Sekvenssien sisältöjen analysointi nosti siirtymävaiheet kiinnostaviksi. Niiden aikana kodin arjessa esiintyi yhtäaikaisesti erilaisiin sekvensseihin kuuluvia perheenjäsenten tekoja. Yksittäiset teot joutuivat ajoittain jännitteiseen suhteeseen keskenään: tilanteet helposti kärjistyivät ja perheenjäsenten välille syntyi erimielisyyttä.
Ammattilaisten ammattitaitoa on kyky havaita asioita, joita muilta jää huomaamatta. Tutkimuksessa hienosyinen tarkastelu kohdentaa huomion siihen, mitä ovat arjen rutiinit ja kuinka ne saavat monenlaisia ja erilaisia henkilökohtaisia merkityksiä perheenjäsenten keskinäisessä kanssakäymisessä. Se paljastaa kodin arjen askareissa ja vuorovaikutustilanteissa tekojen kriittisiä siirtymävaiheita, tekojen yhteensovittamisen merkitystä sekä aikuisten ja lasten käytössä olevia yhteensovittamisen keinoja.
Myös tilanteiden tarkasteleminen hetki hetkeltä kehkeytyvänä prosessina tuo esille tapahtumien keskinäisen dynamiikan, toisistaan riippuvaisuuden sekä ristiriitaisuuden. Tilanteiden dynamiikan näkyväksi tekeminen on tärkeää, koska se tekee ymmärrettäväksi asianosaisille ja muille, miksi kodissa tapahtuu ajoittain ei-aiottuja asioita, syntyy negatiivisia tunteita ja tehdään ratkaisuja, joita joudutaan arvioimaan uudelleen jälkikäteen.
Perhetutkimusta on tehty viime aikoina laadullisilla menetelmillä, joissa aineisto perheiden toiminnasta on kerätty toimijoilta itseltään haastattelun, päiväkirjojen tai elämäkertojen kirjoittamisen avulla.
"Yhdessä ja erikseen"- tutkimuksessa perheenjäsenten kotona oleminen ja tekeminen kerättiin aineistoksi kuvanauhoittamalla kolmen lapsiperheen arkea useamman päivän ajan. Kuvanauhoitus mahdollisti ihmisten toiminnan erilaisten elementtien tallentamisen aineistoksi niiden luonnollisissa arkielämän tilanteissa.