Yliopistot pelkäävät, että valtioneuvoston äskettäin hyväksymä uusi rahoitusmalli johtaa siihen, että yliopistojen väliset rahoitussuhteet muuttuvat nopeassa tahdissa.
Ensi vuonna voimaan tulevassa uudistuksessa lisätään harkinnanvaraisen rahoituksen osuutta laskennallisten perusteiden kustannuksella.
– Tähän mennessä rahoitus on muuttunut hitaasti tuloksen perusteella, Oulun yliopiston rehtori ja Suomen yliopistoneuvoston puheenjohtaja Jouko Niinimäki toteaa.
Yhtenä tärkeänä laskennallisena rahoitusperusteena on valmistuneiden määrä. Uusi rahoitusmalli katsoo tästä askeleen pidemmälle.
Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) mukaan uudistustyö jatkuu edelleen kahden vuoden kuluttua, jolloin nykyinen laskennallisiin rahoitusperusteisiin kuuluva ”valmistuneet työlliset” -osio on muuttumassa laadulliseksi.
– Yliopistojen rahoituskriteeriksi tulisi siis laadullinen työllisyys eli se, onko työllistytty koulutustasoa vastaavasti, Grahn-Laasonen kertoo.
Grahn-Laasosen mukaan myös osa tohtorintutkinnoista saatavasta rahoituksesta voitaisiin muuttaa tohtoreiden laadullista työllistymistä mittaavaksi.
Yliopistot ovat valittaneet, että harkinnanvaraisen rahoituksen perusteet eivät ole riittävän läpinäkyviä, mikä vaikeuttaa pitkäjänteistä suunnittelua.
Yliopistot käyvät strategisesta rahasta parhaillaan sopimusneuvotteluja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Niinimäen mukaan vielä ei voi sanoa, mitkä yliopistot voittavat ja mitkä häviävät uudessa mallissa.
Myöntöperusteita monia
Harkinnanvaraista strategista rahoitusta myönnetään työelämään siirtymisen nopeuttamiseen, tutkimus- ja oppimisympäristöjen kehittämiseen, osaamisen hyödyntämiseen ja yliopiston toiminnan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen.
Myöntöperusteita ovat lisäksi alueellisten ja alakohtaisten osaamiskeskittymien luominen yliopiston oman profiilin mukaisesti sekä rakenteiden ja toimintatapojen uudistaminen.
Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen epäilee, ettei strategisella rahoituksella pystytä nopeuttamaan työelämään siirtymistä.
– Kyseessä on paljon kokonaisvaltaisempi asia, jossa yliopiston pitää tehdä monenlaisia toimintakulttuurin muutoksia, jotka eivät ole juurikaan riippuvaisia rahasta vaan toimintakulttuurista, Väänänen sanoo.
Grahn-Laasosen mukaan strategisen rahoituksen osuutta vahvistamalla on mahdollista tukea niitä yliopistojen kehittämistoimia, joiden vaikutukset näkyvät laskennallisissa indikaattoreissa vasta vuosien päästä.
Yliopistojen on tehtävä ehdotukset siitä, miten aikovat käyttää strategista rahoitusta. Pelkkä ilmoitus ei riitä, vaan toimista on sovittava ministeriön kanssa.
– Strategiarahoituksellapalkitaan nimensä mukaisesti laadukkaasta strategiatyöstä, Grahn-Laasonen toteaa.
Yliopistojen perusrahoitus koostuu jatkossa 72-prosenttisesti tutkimukseen ja koulutukseen perustuvista laskennallisista tekijöistä.
28 prosenttia rahoituksesta pohjautuu koulutus- ja tiedepoliittisiin tavoitteisiin. Tässä korissa strateginen rahoitus nousee 12 prosenttiin aiemmasta kymmenestä.
Yliopistojen rahoituspotti kokonaisuudessaan on noin 1,6 miljardia euroa vuosittain.