Oulu Opetusministeriö on näyttämässä vihreää valoa uudelle maksuvälineelle, kulttuurisetelille. Asiasta on innostunut myös elinkeinoelämä. Mallia on saatu tutusta lounassetelistä.
Idea saa vauhtia, kun syksyllä aloittaa työnsä seteliä määrittelevä selvitysmies.
Selvitysmiehen palkkaamisesta ei ole vielä kuitenkaan tehty päätöstä. Asia käsitellään elokuussa, sanoo neuvotteleva virkamies Risto Ruohonen, joka on parhaillaan vuosilomalla kuten asian käsiteltäväkseen saava ministeriön esittelijä KatriSanttilakin.
Setelihankkeeseen on ehditty kuitenkin jo suhtautua myönteisesti, sillä jo ennen hakemuksen tuloa asiaa on ehditty esitellä ministerille matkan varrella, kuten Ruohonen asian ilmaisee.
Ensimmäisen kerran setelihanke nousi esiin vuosi sitten pidetyssä kulttuuri- ja elinkeinoelämän yhteisessä seminaarissa.
Vaikka olisi kuinka innostunut, ihan heti ei kulttuuriseteleillä kuitenkaan vielä pääse sen enempää teatteriin, museoon oopperaan kuin konserttiinkaan, vaikka niin työntekijä- kuin työnantajajärjestötkin ovat asialle lämmenneet kulttuuriministeri Tanja Karpelan tapaan.
Menee ainakin
vuosi
"Menee vähintään vuosi, sillä asiaa on pohjustettava monella tapaa." Tätä mieltä on Finland Festivalsin toiminnanjohtaja Tuomo Tirkkonen, jonka mielestä kulttuuriseteli madaltaa portaikkoa kulttuuripalvelujen käyttöön.
Tirkkosen luotsaama järjestö on ollut yhdessä Suomen Teatteriliiton, Suomen Museoliiton ja Suomen Sinfoniaorkestereiden kanssa ideoimassa tätä liikunta- ja lounasseteleiden kaltaista jokamiehen arvopaperia kohti kulttuurielämysten maailmaa.
Neljän järjestön yhteenliittymä odottaa nyt opetusministeriön rahoituspäätöstä puolueettoman selvitysmiehen palkkaamiseksi. Tirkkosen mukaan selvitysmiehen, joka tehtävään valitaan, on tunnettava sekä kulttuurielämä että työmarkkinat.
Kun Risto Ruohonen katselee samaa asiaa opetusministeriön suunnalta, hän pitää tärkeänä, että selvitetään kolme asiaa: intressit, käytännön asiat ja toimintaympäristö. Hän korostaa nimenomaan käytännön läheisyyttä ja sitä, että selvitysmies tuntee rahapuolen mutta osaa olla kuulolla kulttuurin suuntaan.
Yritysetiikka
sopii henkeen
"Ilmassahan on trendinä yritysetiikka ja yrityksen vastuu", Tirkkonen muistuttaa ja pitää kulttuuriseteliä sopivana juuri tällaiseen ilmapiiriin.
"Se on tarkoitettu yleensä ihmiselle, jolle joku voi sen hankkia", määrittelee kulttuuriseteliä ytimekkäästi Teatteriliiton hallituksen puheenjohtaja Voitto Ranne.
Ranne muistelee, miten ideaa pohjusti jo kauan sitten Suomen Teatteriliiton edellinen johtaja Matti A. Holopainen ja nyt sitä ajaa innokkaasti teatterin puolella Holopaisen seuraaja, toimitusjohtaja Tuomas Auvinen. Ranteen mielestä pitäisi kuitenkin pohtia vielä kuntienkin suhtautumista kulttuuriseteliin.
Hankkeen historiaan liittyy mediapersoona, toimitusjohtaja Arto Tuominen. Hän on ostanut hiljattain itselleen enemmistön Kulttuuriseteli Oy:sta, ja juuri Tuominen on valmis käynnistämään uuden maksuvälineen samalla kaavalla kuin liikuntasetelikin käynnistettiin aikoinaan.
Viime vuonna Suomen kansallisteatterissa pidetyn taide, työelämä ja business -teemaisen seminaarin palautepalaverissa nimenomaan Tuominen otti esille työpaikkojen liikuntaseteliin verrattavissa olevan taideseteliasian. Näin muistelee myös taiteen keskustoimikunnan pääsihteeri Jarmo Malkavaara.
Rajaamisessa
ongelmia
"Setelin käytön rajaamisessa saattaa tulla kuitenkin ongelmia!" Tirkkonen pohtii tätä korkeakulttuurin piirissä eteenpäin vietyä hanketta. Hänen esimerkkikysymyksensä koskee sitä, kuuluuko tulevaisuudessa kulttuurisetelin piiriin esimerkiksi Arja Korisevan konsertti. Entä kirjan osto tai elokuva?
Ruohonen puolestaan katsoo, että tärkeä vaihe selvitysmiehen työssä on määritellä perusrajaus. "Liikkeelle lähdön jälkeen voi laajentua mutta ei supistua!" kuuluvat tässä vaiheessa opetusministeriön neuvottelevan virkamiehen käsitykset.
Jo tähän mennessä on käyty neuvotteluja Luottokunnan kanssa, joka on valmistautunut ottamaan kulttuurisetelin hoidettavakseen, tietää Tirkkonen.
Kulttuurisetelin malleista liikuntaseteli määritellään työnantajan henkilökunnalleen tarjoamaksi liikuntaeduksi. Toista esikuvaa, lounasseteliä, taas määritellään mm. työnantajalle ja työntekijälle käteväksi tavaksi hoitaa henkilöstön työpaikkaruokailu.