Miljoonajäsenisen SAK:n suurimmat jäsenliitot ovat nyt Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL 225 000:lla ja Palvelualojen ammattiliitto PAM 207 000 jäsenellään. Muutaman vuoden sisällä voimasuhteet muuttuvat kuitenkin kertaheitolla, jos keskiviikkona esitelty teollisuusliittojen suurfuusio toteutuu. Jos Metallityöväen liitto, Kemianliitto, Paperiliitto, Puu- ja erityisalojen liitto, Sähköalojen ammattiliitto sekä Viestintäalan ammattiliitto lyöttäytyvät yhteen, syntyy peräti 360 000 jäsenen liittouma. Sen nimi olisi Teknologian ammattilaisten unioni, jolle on jo kehitetty iskevä lyhennekin: Team.
Liittojen puheenjohtajat näyttivät hankkeelle keskiviikkona vihreää valoa, osa selvästi, osa varovaisesti. Vielä ei saman katon alle lähtöä voi kuitenkaan pitää varmana. Esimerkiksi Sähköliitolla on voimassa päätös, jonka mukaan se ei fuusioihin lähde. Kaikki kuusi liittoa ottavat asiaan kantaa kesäkuun loppuun mennessä, ja soraäänittä hanke ei niissä kaikissa mene läpi. SAK:n teollisuusliitoissa on ennenkin äänestetty puheenjohtajien näkemyksiä kumoon.
Kitkaa hankkeessa voi aiheuttaa useakin seikka. Yksi on työntekijöiden vahva alaan liittyvä identiteetti. Esimerkiksi metsäteollisuuden "selluköpit" ovat ylpeitä liittonsa perinteistä ja voimasta, kyvystä tarpeen vaatiessa panna patruunat polvilleen. Mahtinsa tietävät yhtä lailla suuren Metalliliiton jäsenet. Omat arvostetut perinteensä on kaikissa liitoissa.
Identiteetin menetyksen tuskaa on pyritty lieventämään sillä, että selvitysmiehenä toiminut SAK:n johtaja Lauri Lyly esittää uuden liiton rakenteeksi unionimuotoa, jossa nykyisille liitoille jäisi omat sektorinsa hoidettaviksi. Tuskaa epäilemättä helpottanee sekin, että ay-jäsenmaksujen on luvattu laskevan.
Selvitysmies Lylyn mielestä unionin toiminnan painopisteen tulee siirtyä ennakoivaan edunvalvontaan, koulutukseen ja työvoiman tarjonnan lisäämiseen. Se kuulostaa järkevältä uudelleenarvioinnilta. Silti moni työntekijä odottaa liitoltaan yhä erityisesti sitä, että se pystyy puristamaan jäsenilleen tes-neuvotteluissa kunnolliset palkankorotukset. Tältä kannalta 360 000 työntekijän unioni neuvottelupöydän toisella puolella on kunnioitusta herättävä voima.
Työnantajajärjestö EK:n johtaja Seppo Riski esitti kuitenkin jo kärkevän mutta aiheellisen huomautuksen. Hän totesi, että pöydän päässä istuu nykyään globalisaatio. Sitä on hankala kiertää, oli liitto kuinka suuri tahansa.
paakirjoitus@kaleva.fi