Eduskunta hyväksyi tiistaina yksimielisesti sisällön uudelle kielilaille, joka korvaa vuodelta 1922 peräisin olevat säädökset.
Uusi laki pyrkii turvaamaan suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Nykytilanteeseen verrattuna muutokset ovat vähäisiä.
Yleislain säännökset kuntien kielellisestä jaotuksesta sekä yksi- ja kaksikielisistä viranomaisista säilyvät ennallaan.
Sama koskee joitakin poikkeuksia lukuunottamatta myös oikeutta käyttää suomea ja ruotsia kanssakäymisessä viranomaisten kanssa.
Perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta kiinnittivät huomiota siihen, että vuoden 2004 alusta voimaan tuleva laki merkitsee todennäköisesti lisääntyviä henkilöstö- ja käännösmenoja. Niitä koituu erityisesti henkilöstön koulutuksesta.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Paula Kokkonen (kok.) piti tärkeänä, että kustannuksista esitetään huolellisiin arvioihin perustuvat tiedot seuraavan budjetin yhteydessä.
Oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.) puolustautui huomauttamalla, että käytännön ratkaisuista aiheutuvien kustannusten tarkka arviointi on mahdotonta.
Tarvittavia lisävirkoja ei voi kirjoittaa lakiin, koska silloin tämäntyyppisestä lainsäädännön uudistamisesta tulisi pakkotahtisesti käsiteltävä budjettilaki.
Koskinen korosti, ettei laissa ole kysymys kielellisten oikeuksien laajentamisesta, vaan nykykäytännön eräiden puutteiden korjaamisesta. Uusi laki on huomattavasti vanhaa joustavampi.
Kaikkien virkamiesten ei tarvitse pystyä toimimaan molemmilla kielillä. Pääasia on, että asiakas saa palvelua omalla kielellään ja hänelle kerrotaan, mistä hän sitä saa.
Uutta on vaatimus siitä, että viranomaisen on nimenomaan huolehdittava kielellisten oikeuksien toteutumisesta käytännössä.
Kielilaki ei koske eduskunnassa hyvin suosittua puheenaihetta eli ruotsin kielen kouluopetuksen järjestämisestä. Silti tässäkin yhteydessä ehdittiin viljellä näkemyksiä opetuksen pakollisuudesta.
Pakkoruotsin vastustajiin kuluva Mikko Elo (sd.) näki uudistuksen taustalla RKP-johtoisen poliittisen manööverin.
Virkamiesten kielitaitovaatimuksia ei hänen voida lisätä, jos ei samanaikaisesti pidetä kiinni ruotsinkielen opetuksen pakollisuudesta kaikilla asteilla nykyiseen tapaan.
Henrik Lax (r.) ei yhtynyt Elon näkemykseen siitä, että voimassaoleva kielilaki olisi toiminut moitteettomasti.
Laxin mukaan se on toiminut todella hyvin suomenkielisen väestön osalta, mutta ei tarkoitetulla tavalla ruotsinkielisen väestön osalta.
"Hallitus lähti liikkeelle nimenomaan perusoikeusuudistuksen vuoksi. Sivistysvaltiossa ei enää voida ylläpitää kuilua lain kirjaimen ja sen käytännön soveltamisen välillä", Lax huomautti.