Suomelle, Ruotsille ja muutamille muille maille kaavailtu laajennettu rauhankumppanuus on vasta tunnusteluvaiheessa, ilmeni Naton apulaispääsihteerin Martin Erdmannin Suomen-vierailulla käyttämästä puheenvuorosta. Suomessa ehdittiin innostua aiheesta liian varhain. Joillakin tahoilla kuviteltiin, että näin päästään poimimaan rusinat pullasta, kun syvennetty yhteistyö tuo jäsenyyden edut, mutta vain kumppanuuden velvoitteet.
Yhdysvallat ja Britannia haluaisivat ymmärrettävästi modernisoida rauhankumppanuutta niin, että Nato-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin aktiivisesti osallistuvat maat voisivat olla mukana myös niiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Se olisi tietysti kohtuullista silloin, kun maa on jatkuvasti jakamassa vastuuta käytännön työstä rauhanturvaamisessa.
Nato on Erdmannin mukaan täydellisen tyytyväinen yhteistyöhön Suomen kanssa esimerkiksi meneillään olevissa projekteissa Kosovossa ja Afganistanissa. Ihme olisikin, jos näkemys olisi toinen. Suomella on sentään pitkä, vakuuttava ja monelta taholta tunnustusta saanut kokemus YK:n rauhanturvatyöstä.
Kaikki täysjäsenyyteen pyrkineet ja päässeet maat eivät kuitenkaan katso hyvällä sitä, että jotkut saisivat Natolta kuin hyvän kaveruuden etua. Niinpä Erdmann joutui hillitsemään suomalaisten intoa ja totesi, että likikään kaikkia esteitä aloitteen etenemisen tieltä ei ole vielä raivattu.
Vaikea saattaa olla rakentaakin sellaista mallia, joka antaisi yhtä vahvat turvatakuut kuin Naton täysjäsenyys. Suomi joutuu puolustus- ja turvallisuusratkaisuja miettiessään muistamaan sen jatkossakin.
Myönteistä on se, että Erdmann vakuutti Naton oven olevan Suomelle avoinna sepposen selällään, jos Suomen kansa ja hallitus päättävät joskus jäsenyyttä hakea. Meillä on mieluummin sanottu, että Naton ovea pidetään raollaan. Se toki Natossakin tiedetään.
Naton seuraavalla laajenemiskierroksella vuonna 2008 jäseneksi ovat hakemassa Kroatia, Albania ja Makedonia. Erdmann ei vielä kolmikkoa jäsenyyskelpoiseksi arvioinut, mutta sanoi Naton olevan valmis ottamaan ne mukaan, kunhan maat ovat siihen vaiheeseen edenneet.
Naton jäseneksi pyrkivistä joka tapauksessa huomaa maailman muuttuvan kiivasta vauhtia. On syytä toivoa, että ei tapahdu sellaista nopeaa ja kielteistä muutosta, joka vetäisi Naton oven kiinni Suomen edestä. Harkinta on aina hyväksi, mutta jahkailu voi tulla joskus kalliiksi.