Tauno Koistinen, 46, kaataa aamukahvia kuppiin kotonaan Kiimingin Jäälissä. Vaimo on töissä ja murrosikäiset pojat koulussa, mutta hänellä ei ole kiire mihinkään.
Tauno Koistisen kiireet päättyivät keväällä 2006, kun häneltä löytyi aivolymfooma eli aivoissa sijaitseva imusolmukesyöpä. Se oireili pidentyvinä migreenikohtauksina, eikä hän enää löytänyt tietä kaupungilta kotiin.
"Diagnoosi ei tuntunut aluksi miltään. Olin niin huonossa kunnossa, kun menin sairaalaan, etten muista niistä ajoista juuri mitään", Koistinen kertoo.
Aivolymfoomia on vaikea hoitaa, koska veriaivoeste hankaloittaa syöpälääkkeiden pääsyä aivoihin, eivätkä aivot tahdo kestää sädehoitoa. Siksi taudin ennuste on huono.
Rankat hoidot alkoivat. Sytostaatteja tiputettiin suoneen kaksi viikkoa, ja sitten koitti kolmen viikon tauko. Mitä pidemmälle syksyyn hoidot jatkuivat, sitä enemmän infektiot alkoivat vaivata. Veriarvot romahtivat.
Lopulta hoidoista tuli rytmihäiriöitä, eikä elimistö enää sietänyt niitä. Yksi kuuri jäi antamatta, mutta hoito oli silti tehonnut ja kasvain hävinnyt. Joulukuussa 2006 Koistinen pääsi kotiin.
Ensimmäinen kontrolli helmikuussa 2007 kuitenkin paljasti, että kasvain oli uusinut. Hoidot piti aloittaa alusta.
"Silloin vasta tuli sokki", Koistinen kertoo.
Perinteistä hoitoa kokeiltiin uudestaan, mutta ensimmäisen kuurin jälkeen päänsärky lisääntyi ja epilepsiakohtaukset alkoivat. Pään kuvauksessa selvisi, että hoidosta huolimatta kasvain oli laajentunut.
"Lääkäri sanoi, että todennäköisesti Bonnin hoito ei enää tehoa ja keinot ovat vähissä. Elinajan odote oli kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen."
Tässä vaiheessa lääkäri suositteli kokeellista BBBD-hoitoa, jota oli saanut Oysissa vasta kaksi potilasta. Se olisi nyt ainoa mahdollisuus.
Tässä hoidossa veriaivoeste aukaistaan ja sytostaatit ruiskutetaan suoraan aivovaltimoon. Potilas on nukutettuna toimenpiteen ajan.
Hoito tehdään kahtena peräkkäisenä päivänä, ja se toistetaan 6-12 kertaa neljän viikon välein. Koistiselle riitti kuusi kertaa. Sen jälkeen hän sai vielä korkea-annoksisen kuurin sytostaatteja, ja hänelle tehtiin kantasolusiirto.
"Uusi hoito oli edellistä paljon helpompi ja sairaalassaoloaika lyhyempi. Hoitojen välissä pystyin olemaan kotona ilman infektioita ja jaksoin liikkua", Koistinen kertoo.
Kasvain hävisi, ja jouluksi 2007 hän pääsi kotiin. Sen jälkeen hän on käynyt kontrolleissa sairaalassa kolmen kuukauden välein, ja ainakin toistaiseksi kaikki on hyvin. Syöpä on pysynyt poissa pari vuotta. Viimeksi hän kävi tarkastuksessa puolitoista kuukautta sitten.
"Lääkäri sanoi, että mitä pitempään se pysyy pois, sitä epätodennäköisempää sen uusiminen on."
Entiselleen elämä ei ole palannut. Hoitojen aikana diagnosoitiin epilepsia, jonka vuoksi Koistisen pitää vaihtaa ammattia. Hän on koulutukseltaan instrumenttiasentaja ja työskenteli teollisuusautomaatiosuunnittelijana.
Nyt hän on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä helmikuun loppuun ja miettii, mille uudelle alalle kouluttautuisi.
Koistinen on saanut henkistä apua psykiatriselta sairaanhoitajalta tähän syksyyn saakka. Hän kehuu Oysissa saamaansa hoitoa erinomaiseksi ja osaston 19 henkilökuntaa potilasta ja tämän perhettä kunnioittavaksi.
"Kymmenen vuotta sitten minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta selvitä tästä taudista."
Perheen lasten arkirutiinit on yritetty pitää ennallaan koko ajan. Pojat pelaavat aktiivisesti jääkiekkoa. Koistinen on palannut metsästys- ja moottoripyöräilyharrastusten pariin.
Koistinen sanoo, että hän voi elää melko normaalisti. Infektioita hänen pitää kuitenkin varoa, koska hoitojen takia immuniteetti katosi. Hän saa kaikki lasten rokotukset uudelleen. "Nyt on toinen neuvolakierros menossa."
Hän otti riskiryhmäläisenä myös sikainfluenssarokotteen. Tauti olisi riski, koska hän saa keuhkokuumeen herkästi.