Vainajan oman tahdon noudattaminen hautaustavasta päätettäessä korostuu, kun uusi hautaustoimilaki ensi vuoden alussa astuu voimaan. Se tuo myös ensi kertaa hautaamisessa noudatettavan etiikan lain tasolle: ruumiin ja tuhkan käsittelyssä edellytetään arvokkuutta ja kunnioittavuutta.
Helmikuun alussa hyväksytty laki ohjaa ensi kertaa hautaustapaa koskevat riidat maallisten käräjäoikeuksien ratkaistaviksi.
Uusi hautaustoimilaki korvaa uskonnonvapauslain hautaustointa koskevat pykälät.
Hautausmaiden ylläpitäjiksi nimetään uudessa laissa seurakunnat, mutta maahan on myös vuoden 2006 loppuun mennessä perustettava tunnustuksettomia hautausmaita sellaisia henkilöitä varten, jotka eivät halua levätä seurakuntien hautausmailla.
"Niistä muodostetaan verkosto siten, ettei mistään tule sellaiselle kohtuuttoman pitkää matkaa", täsmentää kirkkohallituksen hautausmaa-asioista vastaava maankäyttöpäällikkö Harri Palo.
Lain mukaan hautasijojen tulee myös olla saman hintaisia riippumatta siitä, kuuluuko vainaja kirkkoon vai ei.
Seurakunnan jäsenyys eli kirkollisverojen maksaminen vaikuttanee kuitenkin taksoihin, sillä perustuslakivaliokunta on lausunnossaan huomauttanut asiasta.
Tuhkat pois piironginlaatikoista
Vainajan tuhkan käsittely on ollut Suomessa täysin vapaata vuoden 1995 alusta lähtien, kun uusi terveydensuojelulainsäädäntö tuli voimaan. Tuhkan on voinut haudata minne tahansa, jakaa osiin eri paikkoihin haudattavaksi tai säilytettäväksi tai jättää kokonaan hautaamatta.
Uuden lain mukaan tuhkaa ei saa enää jakaa, vaan se tulee haudata tai sijoittaa yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkaamisesta. Tuhkan voi edelleen sirotella esimerkiksi vesistöön tai maan pinnalle tai haudata maahan joko uurnassa tai ilman sitä. Siihen on kuitenkin hankittava maanomistajan lupa. Mikäli vainajalle halutaan luontoon näkyvä hautasija tai muistomerkki, on sille hankittava lääninhallituksen lupa.
Omaisten on ilmoitettava tuhkan luovuttamisen yhteydessä krematoriolle kirjallisesti, minne tuhka tullaan sijoittamaan Siten myös muut vainajan läheiset saavat siitä halutessaan tiedon. Krematoriot velvoitetaan myös pitämään rekisteriä tuhkauksista ja tuhkan sijoittamispaikoista.
Nykyinen käytäntö sallii tuhkauurnan säilyttämisen omaisen kotona esimerkiksi kirjahyllyssä tai takan reunustalla.
"Uuden lain jälkeen piironginlaatikoissa säilytetyt tuhkat on haudattava asianmukaisella tavalla", Palo opastaa.
Uusi laki lopettaa käytännössä myös ruumiin tai tuhkan siirtämisen: se voidaan tehdä ainoastaan lääninhallituksen luvalla ja vain harvoissa tapauksissa, esimerkiksi kun pakolainen halutaan saattaa kotimaansa multiin.
Omaisilla voi olla erilaisia näkemyksiä arkkuhautaamisesta tai tuhkaamisesta ja tuhkan sijoittamisesta. Myös kirkko kiinnitti huomiota ristiriitoihin lakiesityksestä antamassaan lausunnossa. Uuteen hautaustoimilakiin onkin otettu säädökset siitä, kuinka hautaamistavasta, paikasta ja ajasta syntyvät riidat ratkaistaan: viime kädessä ne viedään käräjäoikeuteen.
"Tuhkaaminen on yleistynyt Suomessa tasaisesti eikä siihen ole meillä liittynyt kovin paljon intohimoja. Kirkon kannan mukaan tuhkaus ja arkkuhautaus ovat yhtä hyviä ja arvokkaita tapoja", kertoo Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotuspäällikkö Mikko Oinonen.
Käytännön syistä tuhkausta on pyritty suosimaan suuremmilla paikkakunnilla sekä siellä, missä krematorio on lähellä. Se on jo vaikuttanut hautausmaakulttuuriinkin, kun uurnalehtoja on saatu kirkon yhteyteen, elämän keskelle.
Uusperheet ovat monimutkaistaneet hautaustavasta sopimista, mutta Oinosen mukaan riidellä on osattu ennenkin, muun muassa sukuhautoihin sijoittamisesta.
Hautaustahto
kannattaa kirjata ylös
Uuden lain mukaan vainajan oma tahto on hautaustavasta päätettäessä ensisijainen, jos se vain on tiedossa.
"Toissijaisesti päättää leski tai avopuoliso, josta lakiin sisältyy myös määrittely", Palo kertoo. Sen jälkeen tulevat perilliset tai joku vainajan hyvin tuntema henkilö. Lain mukaan ihminen voi eläessään nimetä hautaamisestaan huolehtivan henkilön.
"Jos hautaustavan tahtoo varmistaa, voi viimeisen tahdon esittää kirjallisena", Oinonen neuvoo.
Myös Palon mielestä olisi toivottavaa, että kansalaiset eläessään tekisivät asianhoitajalleen myös hautaamistaan koskevan paperin.
"Kun toiveista on dokumentti, on asia parhaiten kunnossa", hän toteaa.
