Uusi perustuslaki joutuu todelliseen testiin maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen, kun hallituksen muodostaminen siirtyy eduskunnan tehtäväksi.
Tasavallan presidentti seuraa jatkossa sivusta, kun hallituksesta neuvotellaan. Eduskunta valitsee pääministerin, joka presidentin tulee nimittää tähän tehtävään.
Tavoitteena on, että muodostettavan hallituksen kokoonpano ilmeistäisi eduskuntavaalien tulosta ja vastaisi eduskunnan tahtoa niin pitkälle kuin mahdollista.
Demokratian ja parlamentarismin vahvistamisen kannalta perustuslakiuudistus on tervetullut edistysaskel. Tätä puolueet ovat laidasta laitaan hehkuttaneet.
Yllättäen viime tiistaina eduskunnassa käydyssä perustuslakikeskustelussa sekä demareiden että ruotsalaisen kansanpuolueen suunnalta ryhdyttiin haikailemaan presidentille takaisin vahvaa roolia hallitusneuvotteluihin.
RKP:n Gunnar Jansson muistutti, että hallituksen muodostaminen on enemmänkin poliittinen prosessi kuin juridinen toimi. RPK haluaisi, että kansan suoraan valitsema presidentti viitoittaisi prosessin.
RKP on viime vuosikymmeninä solahtanut lähes minkälaiseen hallituspohjaan tahansa. Onko ruotsalaisten piirissä herännyt pelko, että uuden perustuslain aikana opposition ovi saattaa heilahtaa helpommin kuin aiemmin?
SDP:n ryhmänjohtaja Antti Kalliomäki näki eduskuntavetoisen hallituksen muodostamisen johtavan vasemmiston ja oikeiston vastakkainoloon. Hän muistutti, että Suomen hallitusten kokoonpano on vuodesta 1937 lähtien pääsääntöisesti ylittänyt vasemmisto-porvaristo -akselin.
Kalliomäen puheista huokuu pelko porvarihallituksesta. Gallupeissa kolmanneksi juuttuneen kokoomuksen viime aikainen kuhertelu keskustan suuntaan on tainnut hermostuttaa demarit.
SDP:sta kotoisin oleva presidentti ei voisi estää keskustan ja kokoomuksen hallitusta samalla tavalla kuten presidentti Mauno Koivisto pystyi vuonna 1987.
Koiviston toiminta ei ollut kansanvaltainen eikä vaalitulosta kunnioittava. Toisaalta porvaritkaan eivät toimineet rehdisti, kun he eivät avoimesti kertoneet äänestäjille yhteisestä pyrkimyksestä muodostaa porvarihallitus.
Demareiden aloitteesta eduskuntaryhmät sopivat viime keväänä, että suurimman eduskuntaryhmän nimeämä henkilö kutsuu muiden ryhmien edustajat neuvotteluun, jossa sovitaan hallitusneuvottelujen vetäjästä.
Nyt SDP haluaisi sopia asiasta vielä enemmän. He vaativat, että vaaleissa eniten eduskuntapaikkoja saanut puolue saisi oikeuden ryhtyä johtamaan hallitustunnusteluja.
Keskusta ja kokoomus eivät halua liian tarkkaa käsikirjoitusta. Monipuoluejärjestelmään demareiden malli ei sovi, koska vaihtoehtoja hallituspohjaksi voi olla useita.
Suurimmalla puolueella on oltava johtava rooli, kun uutta hallitusta ryhdytään tunnustelemaan. Vaalien jälkeen suurin puolue voi olla myös vaalien häviäjä, joten menettelytavoista ei ole syytä sopia Kalliomäen ehdottamalla tavalla.
Pääministeriksi tulee henkilö, johon uuden eduskunnan enemmistö luottaa. Uusi perustuslaki mahdollistaa sen, että pääministeriksi voi tulla myös toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja.
Vaalitulos ja puolueiden yhteistyökyky määräävät, minkälaisen enemmistön varaan hallitus muodostuu.
Vaalitaistoon tulisi säpinää, jos puolueet kertoisivat etukäteen, keiden kanssa he uskovat parhaiten pystyvän yhteistyössä viemään omia tavoitteitaan eteenpäin. Se olisi äänestäjien kannalta reilumpaa kuin yrittää tehdä eduskuntavaaleista pääministerivaaleja.