Lakiesitys Pohjois-Norjan Finmarkun maakunnan valtionmaiden uudesta hallintotavasta, Finnmarksloven, on lähes tyrmätty Ruijassa: Saamelaiskäräjät on vaatinut lakiesitykseen suuria muutoksia ja myös pääväestön puolueet ovat moittineet esitystä siitä lähtien, kun hallitus huhtikuun alussa antoi esityksensä.
Lakiesityksen piti päättää vuosikymmeniä jatkunut epävarmuus ja erimielisyys saamelaisten oikeuksista alueen maihin ja vesiin. Sillä tavoiteltiin tasapainoisia suhteita Pohjois-Norjassa asuvan norjalaisen enemmistön, saamelaisväestön ja poronhoidon välille sekä luonnonvarojen tasapainoista ja kestävää hallintaa. Lain piti myös täyttää Norjan jo vuonna 1990 ratifioiman ILO -sopimuksen vaatimukset.
Saamelaiset: Lakiesitys takaisku
Saamelaiskäräjien presidentti Sven-Roald Nystø on pitänyt lakiesitystä takaiskuna sille kärsivällisyydelle, jolla Norjan saamelaiset ovat odottaneet oikeuksiensa toteutumista.
Taistelu alkoi jo yli 20 vuotta sitten kun suurkäräjät vuonna 1978 päätti valjastaa Alattionjoen. Voimala rakennettiin huolimatta saamelaisten ja luonnonsuojelijoiden mielenosoituksista ja nälkälakoista.
Norjan valtio asetti kuitenkin "korvaukseksi" komitean (Samerettsutvalget) pohtimaan saamelaisten maa- ja vesioikeuksien järjestämistä. Samerettsutvalget jätti mietintönsä vuonna 1997. Esitys herätti kiivaan keskustelun, jossa vastakkain olivat rannikon väestö sekä Keski-Finmarkussa sijaitsevat saamelaisenemmistöiset kunnat.
Vuosikymmenten
työ mitätöity
Norjan oikeusministeriö valmisteli mietinnön pohjalta hallituksen esityksen, joka sekin on saanut Finmarkussa kiivaan vastaanoton. Samerettsutvalgetin työhön 14 vuotta osallistunut Nystø ilmaisi pettymyksensä siihen, että suuri osa mietinnössä tehdyistä ehdotuksista ei päässyt lainkaan hallituksen lakiesitykseen. Esimerkiksi kyläkuntien oikeus päättää lähiympäristönsä uusiutuvista luonnonvaroista, muun muassa lohijoista sekä hilla-ja riekkomaista, on jätetty pois.
"Kyseessä ovat kuitenkin paljon suuremmat arvot kuin yksittäiset hillasuot, sillä pohjoisen kalastuskiintiöt valuvat ulos maakunnasta ja ylikansalliset yhtiöt hankkivat itselleen kassikasvatuslupia Finmarkun rannikolta", Nystø arvosteli.
Myös saamelaiskäräjien entinen presidentti Ole Henrik Magga, joka johtaa YK:n pysyvää alkuperäiskansojen foorumia New Yorkissa, on ilmoittanut pettyneensä sekä Norjan valtioon että suurkäräjiin.
Samaan aikaan osa pääväestöstä pelkää saamelaisten vaikutusvallan lisääntyvän jos uudessa hallintoelimessä istuu yhtä monta saamelaisten ja maakuntakäräjien edustajaa. Muutamista Länsi-Finmarkun kunnissa esitystä vastustetaan jyrkästi, lähes kaikissa saamelaisenemmistöisissä kunnissa saamelaiskäräjien vaatimuksia taas tuetaan.
Torjuntaa
ja arvostelua
Saamelaiskäräjät järjesti toistakymmentä yleisötilaisuutta eri puolilla Finmarkkua ennen kuin se toukokuun lopussa käsitteli täysistunnossa oman lausuntonsa. Yleisötilaisuuksissa korostettiin sitä, että Finmarkun väestön tulisi vaatia yhdessä muutoksia lakiesitykseen.
Monet saamelaiskäräjien poliittisista ryhmistä löysivät lain käsittelyssä toisensa. Käräjien suurin ryhmä NSR (Norske Samers Riksforbund) ja oppositiossa istuva Arbeiderpartiet (AP) asettuivat ensimmäistä kertaa yhteisen esityksen takana. Magga, Nystø ja käräjien varapresidentti Ragnhild Nystad arvostelivat ankarasti muun muassa oikeusministeriötä siitä, ettei se vaivautunut Kaarasjoelle kuuntelemaan asian käsittelyä.
Keskusteluissa puututtiin muun muassa kalastukseen Finmarkun sisävesistöissä sekä merialueilla ja saamelaisten osuuteen Finmarkun öljyn ja kaasun hyödyntämisessä. Saamelaiskäräjien mukaan lakiesitys on ristiriidassa Norjan oikeuskäytännön sekä kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön kanssa, joten se päätti monen päivän puheiden jälkeen äänin 34 - 3, ettei lakiesitystä voida hyväksyä sellaisenaan.
Myös saamelaiskäräjiä arvostellaan
Myös saamelaiskäräjiin on suunnattu arvostelua. Sitä on syytetty valtapyrkimyksistä myös rannikkoalueilla, joissa saamelaisilla perinteillä ei ole yhtä vahvaa pohjaa kuin sisämaan kunnissa.
Vallanhalu voi johtaa siihen, että rannikon saamelaisväestö eroaisi saamelaisten vaaliluettelosta ja äänioikeutettujen saamelaisten määrä kutistuisi entisestään.