Loppuunmyytyjä ovat lähes kaikki pohjoisen suuret hiihtokeskukset. Käytännössä kysyntä ylittää selvästi majoitustarjonnan monessakin kohteessa. Sitä tilannetta on kuitenkin vaikea muuksi muuttaa. Pääsiäisajan lyhyen huippujakson perusteella ei majoitusinvestointeja voi kasvattaa, ellei myös muun vuoden kysyntää saada samaan aikaan nostettua.
Vaikka pääsiäisen tämänvuotinen myöhäinen paikka kalenterissa tietää pehmeämpiä latupohjia ja rinteitä, on tämä ajankohta nimenomaan pohjoisen hiihtokeskusten mieleen. Kun maan eteläisimpiä rinnekohteita jo suljetaan, pohjoisen keskuksille huhtikuun puolivälin juhlaviikonloppu merkitsee matkailusesongin jatkumista, töitä ja tuloja.
Matkasta Pohjois- tai Itä-Suomen hiihtokeskuksiin on tullut uutta suomalaista pääsiäisperinnettä. Juuri rinnekeskuksissa näkyvät selvästi uudenlaisen ja perinteisen pääsiäisen vieton erot. Jos vanhastaan pitkäperjantaita on suomalaiskodeissa vietetty hiljaisesti kotona, kyläilemättä ja korkeintaan kirkossa käyden, ei pohjoisen hiihtokeskuksissa helpolla erotu se, eletäänkö pitkäperjantaita, lankalauantaita vai pääsiäispäivää.
Silti läheskään kaikille pääsiäistä turistikeskuksissa viettäville kyse ei ole vauhdikkaasta menoviikonlopusta. Monille pitkä viikonloppu tai viikko merkitsevät rentoutumisesta ja rauhoittumisesta, mihin luonnon keskellä kulkevat ladut ja komeat maisemat luovat hienon mahdollisuuden.
Kaikille tulijoille kyse on joka tapauksessa irrottautumisesta arjesta ja työstä. Tässä on myös perinteisen ja nykyajan pääsiäisen vieton leikkauspiste.
Viime vuosina kirkko on oppinut ottamaan huomioon elämäntapojen muutokset ja pyrkinyt tulemaan sinne, missä ihmiset liikkuvat. Siitä ovat osoituksena viime vuosina rakennetut tunturikappelit. Niinpä esimerkiksi Levin Marian kappelin tai Äkäslompolon Pyhän Laurin kappelin pääsiäistarjonta ylittää tänäkin vuonna monen tavallisen seurakunnan kirkkotilaisuuksien määrän.
Kaikkiaan Suomen luterilaisessa pääsiäisperinteessä ja seurakuntien toiminnassa on tapahtunut painopisteen siirtymä. Pitkäperjantain ja Jeesuksen kärsimyksen painotuksen ohella esiin halutaan nostaa pääsiäispäivä ja ylösnousemus - jota voikin pitää kristinuskon ydinviestinä. On myös alettu puhua yhtenäisestä kolmen päivän juhlasta, joka ulottuu kiirastorstai-illasta pääsiäissunnuntaihin. Samalla pitkänperjantain kirkossakäyntien määrä on laskenut, ja suosiota ovat kasvattaneet erilaiset pääsiäisyön messut, jotka luterilaisessa kirkossa edustavat uutta perinnettä.
Samoin pääsiäisenä näkyy se, mikä kirkossa muutenkin on pantu merkille. Ihmiset kaipaavat toisaalta mahdollisuutta hiljentyä, toisaalta suurempaa elämyksellisyyttä ja mahdollisuutta mukanaoloon. Yksi viime aikojen muutoksista onkin erilaisten kirkkonäytelmien ja -vaellusten yleistyminen. Jäsenkatoa potevalle kirkolle tällaiset tarjoavat hyvän mahdollisuuden jäsenistön sitouttamiseen, vaikka erityistapahtumat ovatkin seurakunnille paljon työläämpiä kuin pääsiäisen vietto perinteisten kaavojen mukaan.