Dollarihymyn hyytyessä maailmalla on valuuttakilpaan ilmaantunut lähes tuntematon tekijä, pitkään uinunut SDR. Kyseessä olevaa korivaluuttaa, joka kuuluu Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) instrumentteihin, on spekuloitu rahoituskriisin keskellä dollarivarantojen korvaajaksi ja jopa uudeksi maailmanvaluutaksi.
SDR-lyhenne muodostuu sanoista Special Drawing Rights, mikä tarkoittaa erityisnosto-oikeutta. Suomellakin on IMF:n riveissä pieni erityisnosto-oikeusosuutensa, joka samalla lasketaan kuuluvaksi maamme valuuttavarantoihin. Kaikki valtiothan kasaavat itselleen reservejä puskuriksi talouden mullistuksia vastaan.
SDR ei ole raha vaan sopimusjärjestelmä, joka luotiin jo 1969. Globaali rahatarjonta oli tuolloin niin tiukasti säädeltyä, että vallitsi huoli siitä, onko maailmassa tarpeeksi valuuttareservejä. Ajatuksena olikin kasvattaa SDR:stä oleellinen reservivaluutta. Perusta katosi kuitenkin inflaation myötä. Koronnousu toi dollarisijoittajia ja 80-luvulta lähtien maailma on luottanut dollariin kuin ennen kultaan.
Laskentayksikkö, jonka arvo perustuu nykyään dollarin, euron, punnan ja jenin kursseille, on toiminut helppona rahoituskanavana etenkin kehitysmaille, jotka tarvitsevat nopeasti lainaa. Kyseessä on kuitenkin pikkuraha maailman triljoonavarantoihin verrattuna. SDR-varoja on liikkeellä vasta noin 21 miljardia, siis dollareissakin vain runsaat 30 miljardia. Lainanantoperustaa vahvistavat pian G20-maiden Lontoossa sopimat 250 miljardia.
Arvostetut tahot ovat viime aikoina vaatineet SDR:n uudelleenkalibrointia. Etenkin Kiinan keskuspankin johtaja Zhou Xiaochuan on vaatinut SDR:n laajentamista. Kiinalla tosin on oma lehmä syvällä ojassa, sillä valtion varannoista suuri osa on juuri dollareissa. Näin Peking on torjunut oman valuutan arvonnousun ja turvannut tuotteilleen alhaiset vientihinnat. Samalla Kiina on rahoittanut avokätisesti tuotosta tinkien Yhdysvaltojen supervajetta, edullista lainatarjontaa ja koko rahoituskriisin kasaantumista.
Kiina on jo sijoittanut SDR:ään puoli miljardia alkuperäistä osuuttaan enemmän. Amerikkalaiset sen sijaan ovat tuskin osoittaneet kiinnostusta. Yllättäen Yhdysvaltain rahaministeri Timothy Geithner kuitenkin tuki Zhouta selvästi. Vastaantulo Lontoossakin voidaan nähdä hyväntahtoisuutena juuri rahoittaja-Kiinaa kohtaan.
Myös talousnobelisti Joseph Stiglitz ajaa SDR:n kehittämistä. Hän johtaa YK:n nimissä talouseksperttien ryhmää, joka kaavailee maailmalle uutta, tukevampaa rahoitusjärjestelmää. Stiglitzin mukaan SDR:stä voitaisiin tekaista vakautta tarjoava reservivaluutta vuoden sisällä.
Nobelisti Paul Krugman sen sijaan ärhentelee Kiinan tehneen dollaripanostuksillaan vakavan virhearvion, johon ei löydy maagista ratkaisua. Jos Kiina nyt pyrkisi eroon riippuvuudestaan, se romahduttaisi paitsi dollarin arvon myös omat omistuksensa.
Pelkästään teknisenä rakennelmana reservivaluutalta puuttuisi - toisin kuin eurolta - tärkeä tae jatkuvuudesta. Nythän SDR perustuu sille, että maat ovat sitoutuneet vaihtamaan osuudet rahaksi. Oikea valuutta sen sijaan tarvitsee taakseen toimivat markkinat. Kuinka pitkälle uskottavuus kantaisi ilman, että valuuttaa kannattaa globaali hallitus, joka ajaa yhteistä hyvää?
arja.mikkola@kaleva.fi