Puoluesäätiöiden pitäisi tehdä tarkempaa selkoa poliittisen toiminnan suorasta ja epäsuorasta tukemisesta.
Rahan käyttö ei ole kielletty, mutta kansanvallassa on reilua kertoa, kuka saa ja kuka antaa.
Puolue- ja vaalirahan lähteissä on isoja aukkoja, sillä piiloon jää tukku vaikeasti selvitettäviä rahoituskanavia. Viime vuosikymmenen taitteessa koetut vaalirahaskandaalit havahduttivat päättäjiä sen verran, että puolue- ja vaalirahalainsäädännön epäkohtia korjattiin ja luotiin avoimuuteen velvoittavia käytäntöjä.
Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämän, säätiöitä ja puoluerahoitusta selvittäneen julkaisun mukaan puolue- ja vaalirahoitusuudistuksilla ei ole onnistuttu avaamaan riittävästi puoluetuen eri muotoja (Kaleva 22.5.).
Vaalirahoituksen avoimuutta lisänneet uudistukset ovat jääneet puutteellisiksi erityisesti puoluesäätiöiden rahoituksen osalta. Vaikka säätiöiden toiminnassa ei ole mitään laitonta, läpinäkyvyyteen pyrkivän demokratian kannalta olisi tervettä, että kaikki puoluerahoitus olisi avointa.
Säätiölain uusiminen on avannut jonkin verran rahoitusjärjestelyjä, mutta järjestelmässä on edelleen merkittävä julkisuusvaje.
Puolueita lähellä olevissa sää-tiöissä on Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan piilossa miljoonia euroja, joita kanavoidaan puolue- ja vaalitoimintaan puolueorganisaation eri tasoilla.
Päälle päin ei välttämättä näe, että säätiöiden kautta tuleva rahoitus olisi puoluetukea. Välillisesti saatetaan tarjota tiloja ja palveluja. Tukea voidaan ketjuttaa puoluejärjestöille ja puoluetta lähellä oleville järjestöille ja säätiöille. Jos saajan ei tarvitse julkistaa tilinpäätöstietojaan, rahoitusta on helppo kanavoida eteenpäin.
Monilla on kokemusta puolueita lähellä olevien aatteellisten yhdistysten loma-, järjestö-, nuoriso- ja sivistystoiminnasta. Tuttuja ovat myös puolueita lähellä olevien ajatuspajojen linjaukset yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Puolueiden hallitsemien noin sadan säätiön yhteenlaskettu varallisuus on arviolta 1,4 miljardia euroa. Säätiöitä on kaikilla muilla merkittävillä puolueilla paitsi kristillisdemokraateilla ja vihreillä. Säätiöiden joukko on kirjava. Niiden pääomat vaihtelevat tuhansista euroista miljooniin. Ylivoimaisesti muhkein omaisuusmassa on RKP:tä lähellä olevilla säätiöillä.
Puolue- ja vaalirahalainsäädäntöä on avattu, mutta säätiörahoitus jättää tilaa luovalle toiminnalle. Säätiöiden puolueisiin kytkeytyvää talouspohjaa pitäisikin tarkastella laajemmin kuin pelkkien avustusten ja tukien kautta.
Ei riitä, että puoluejärjestöt ja vaaliehdokkaat ovat ilmoitusvelvollisia saamastaan tuesta. Myös säätiöiden tulisi tehdä tarkempaa selkoa poliittisen toiminnan suorasta ja epäsuorasta tukemisesta. Nyt suuri yleisö ei välttämättä tiedä ja tunnista kytköksiä.
Puoluetoiminnan pyörittämisessä ja erityisesti vaaleissa rahalla on merkitystä. Tyhjin taskuin on vaikea tehdä näyttäviä kampanjoita ja ilman kampanjoita on vaikea menestyä.
Rahan käyttö ei ole kielletty, mutta kansanvallassa on reilua kertoa mahdollisimman avoimesti kuka saa ja kuka antaa.