Pääkirjoitus

Uusi askel taak­se­päin

Venäjän lähialueilta kantautuu hämmentäviä uutisia toinen toisensa jälkeen. Samaan aikaan kun poliitikkojen puheissa korostetaan kanssakäymisen helpottamista, käytännössä mennään aivan toiseen suuntaan.

Venäjän lähialueilta kantautuu hämmentäviä uutisia toinen toisensa jälkeen. Samaan aikaan kun poliitikkojen puheissa korostetaan kanssakäymisen helpottamista, käytännössä mennään aivan toiseen suuntaan. Venäjän uudet, työläät ja epäselvät viisumimääräykset ovat pahasti vaikeuttaneet lähialueyhteistyötä. Nyt tuorein uutinen kertoo, että Venäjä on leventänyt rajavyöhykettään useilla kymmenillä kilometreillä koko Suomen vastaisella rajalla.

Näin rajavyöhyke palautuu samoihin mittoihin kuin se oli Neuvostoliiton aikaan.

Päätöksen käytännön merkitystä on vielä vaikea arvioida. Virallinen peruste on rikollisen toiminnan kuten salakuljetuksen estäminen raja-alueilla. Suomessa ei tosin ole havaittu, että metsien kautta tulijoita olisi pahemmin ollut. Itänaapurin rajavalvonta on näyttänyt toimivan hyvin.

Suomalaisten papereita on tähänkin asti katsottu tarkastuspisteillä, joita ei entisten sääntöjen mukaan olisi pitänyt enää edes olla. Muutos ei siis välttämättä ole suuri, mutta käytännössä se voi jäädä riippumaan viranomaisten tulkinnoista. Esimerkiksi Kostamuksesta tulee taas rajavyöhykettä. Moni luovutetun Karjalan alueella kulkeva kotiseutumatkalainen voi joutua varautumaan yllätyksiin, sillä kukaan ei vielä näytä tietävän, kuinka uusia sääntöjä aiotaan paikallisesti soveltaa. Laajennetulla vyöhykkeellä liikkuvat venäläisetkin joutuvat taas uppoamaan erityislupabyrokratiaan.

Tällainen päätös on puhtaasti Venäjän omassa harkinnassa, mutta se ei kerro yhteiskunnan avautumisesta, vaan sen vetäytymisestä kuoreensa. Sellainen ei voi olla hyvä merkki.