Espoon piispa Tapio Luoma oli torstaina siivouspuuhissa. Oli hänen viimeinen päivänsä Espoon hiippakunnan piispana ja pöytä piti tyhjentää. Päivä kului myös hyvästellessä kuuden vuoden aikana tutuksi tullut työyhteisö. Perjantaina hän aloittaa evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispana.
- Omalla tavallaan tämä on haikeaa, koska olen viihtynyt erinomaisesti nykyisessä tehtävässäni täällä Espoossa. Tämä on ollut arvokas elämänjakso. Nyt sitten odottelen jännittyneenä ja innostuneena uutta ja vähän tietysti myös mieli arkana, mitä kaikkea tuleva tuo tullessaan, Luoma tuumii.
Arkkipiispana Luoma sanoo haluavansa korostaa kirkon luonnetta hengellisenä yhteisönä. Tämä auttaa hänen mukaansa ymmärtämään sitä, millaisesta näkökulmasta kirkko käyttää yhteiskunnallisia puheenvuoroja ja millainen on kirkon ihmiskuva.
- Hengellisen näkökulman selkeä mukaanotto on ollut osa jo (Espoon) piispan viran hoitamista. En tule tässä varmaan kovin paljon muuttumaan.
Usko kuuluu arkiseen elämään
Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu siitä, että suomalaisten on vaikea puhua kristillisestä uskosta. Tämä pitää Luoman mukaan jossain määrin paikkansa.
- Paljon on pohdiskeltu, miksi usko on jollain tavalla kiusaannuttava keskustelunaihe ja miksi usko ei ole luontevaa.
Luoman mukaan aikamme ei suosi uskonnollisuuden ulostuloa tavalla, josta voisimme huomata kristillisen uskon olevan keskiössä. Hänen mukaansa uskonnollisuus sinänsä ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään.
- Jossain (ihmisen) pohjalla on ajatus siitä, että kirkko edustaa kuitenkin ihmistä suurempaa voimaa, uskottavuutta tai todellisuutta, johon voi turvautua, kun omassa elämässä tai laajemminkin tapahtuu sellaista, mikä pistää kerta kaikkiaan selän seinää vasten, Luoma pohtii.
Hän korostaa, että usko Jumalaan ei ole tarkoitettu kummalliseksi asiaksi. Se kuuluu normaaliin arkiseen elämään luontevana osana.
- Jos tällainen ulottuvuus tiputetaan pois vaikkapa keskustelunaiheista, niin onhan se jollain tavalla vähän sääli. Se kuitenkin tuo monelle ihmiselle elämään sävyjä, joiden varassa ihminen jaksaa.
Teologia ja luonnontieteet = mahdollinen yhtälö
Tapio Luoma väitteli teologian tohtoriksi aiheesta, joka käsitteli teologian ja luonnontieteiden suhdetta. Tämä ei ole hänen mielestään lainkaan mahdoton yhtälö.
- Minulle on aivan selvää se, että voin kristittynä hyväksyä täysin luonnontieteiden viimeisimmätkin tulokset. Missään tapauksessa en koe, että tulokset jollain lailla uhkaisivat tai asettaisivat uskoni Jumalaan kyseenalaiseksi. Olen myös tavannut huipputiedemiehiä, jotka ovat vakaumuksellisia kristittyjä. Hekään eivät koe ristiriitaa siinä asiassa.
Luoma sanoo halunneensa jo pitkään puhua sen puolesta, että tänä päivänä kristitty voi täysin vapain mielin ottaa vastaan tieteen tulokset.
Sen sijaan Jumalaa ei voi Luoman mukaan selittää tieteellisin keinoin.
- Jos jonakin päivänä joku tiedemies väittää löytäneensä kaukoputkella tai mikroskoopilla Jumalan, minä en halua uskoa sellaiseen Jumalaan, jonka ihminen löytää omilla konsteillaan. Jumala on aina jotain suurempaa, Luoma sanoo.
Hän painottaa, että ihminen ei pysty määrittelemään Jumalaa, vaan Jumala määrittelee meidät.