Uupumus iski ker­ta­hei­tol­la: yhtenä aamuna ei vain jak­sa­nut ajaa töihin asti

Jouni Alakiuttu sai työterveyshuollosta kannustusta ja uskoa toipumiseen. Suurimman helpotuksen ja avun toipumisessa toi työnantajan joustavuus.

Kuva: Riitta Salmi

Se oli aivan normaali aamu. Jouni Alakiuttu lähti ajelemaan töihin.

Takana oli muutamia huonosti nukuttuja öitä, mutta tiedossa ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Toimistopäällikön hommat olivat tosin kasaantuneet, eivätkä päivän tunnit tuntuneet riittävän kaiken hanskaamiseen.

Alakiuttu ei koskaan päässyt työpaikalleen asti. Matka tyssäsi siihen, että hänen oli pakko pysäyttää auto ja nousta jaloittelemaan.

– Minä en kerta kaikkiaan saanut henkeä. Ahdisti niin, että keuhkot tuntuivat pakahtuvan.
Jouni Alakiuttu muistaa, että vaimo oli jo aiemmin huomautellut stressistä ja väsymyksen oireista, mutta hän ei ollut ottanut kommentteja vakavasti.

– Päädyin sairauslomalle saman tien.

Uupumuksen klassiset merkit ovat turhautuminen ja työnilon katoaminen. Ihminen pinnistelee kovasti, mutta valmista ei tule. Lopulta mielen valtaa sairaalloinen uupumus.
Moni havahtuu väsymykseensä univaikeuksien ja jatkuvan ärtymyksen vuoksi.

– Minä en kokenut itseäni stressaantuneeksi, vaikka olin kyllä huomannut, etten saanut työstä enää entisenlaista tyydytystä. Olin aina tykännyt siitä, että työssä on paljon tekemistä ja silloinkin koin, että olen hyvässä vauhdissa.

Jouni Alakiuttu ei ole poikkeuksellinen uupumustapaus. Johtava työterveyslääkäri Sinikka Haakana Terveystalo Turku Pulssista kertoo, että stressaantunut ei välttämättä itse ymmärrä olevansa avun tarpeessa.

– Joidenkin kohdalla käy niin, että kun mopo jo valmiiksi keulii, työntekijä vain lisää kaasua, hän sanoo.

– Ihmiselle on tärkeää kokea onnistumisen tunteita. Uupumassa oleva ei saa niitä, koska ei usko itseensä. Hän ajattelee, että hänen pitää tehdä entistä enemmän lunastaakseen paikkansa työyhteisössä, työterveyspsykologi Solita Hyvärinen lisää.

Velvollisuudentunto, täydellisyyden tavoittelu ja taipumus murehtimiseen. Kaikki yhdessä tekevät ihmisen alttiiksi uupumiselle.

Jouni Alakiuttu suostui ottamaan lisää hommia, vaikka entistenkin kanssa teki tiukkaa. Ne kuormittivat vielä lisää ja veivät energiaa.

– Olin kyllä huomannut, että hosuin kovasti, mutta asiat eivät tahtoneet tulla valmiiksi. Keskittyminenkin oli vaikeaa, pikkutarkan homman tekeminen oli melko mahdotonta, Jouni Alakiuttu kertoo.

Silti väsymistä eivät huomanneet edes läheiset työkaverit.


Uupumus toi häpeän ja pelon. Alakiutun oli vaikea ymmärtää, miksi hän ei muka jaksaisi.

– Putosin suorilta jaloilta. Väsymys oli niin totaalinen, että kaikki menetti merkityksensä. Päivän suurin ponnistus oli pysyä järjissään. Jopa kengännauhojen solminen, ruoanlaitosta tai syömisestä puhumattakaan olivat mahdottomalta tuntuvia asioita, hän kertoo.

Edes halkojen hakkaaminen, jota hän oli tehnyt irtautuakseen työasioista, ei luonnistunut.

– Olin kyllä tosi pohjalla. Töihin ei ollut menemistä moneen kuukauteen. Vaikka kävin lääkärillä parin viikon välein, ymmärsin useimmiten itsekin, ettei minusta olisi ollut töihin. Pelkäsin, etten enää oppisi mitään.

Jouni Alakiuttu sai työterveyshuollosta kannustusta ja uskoa toipumiseen.

– Sain tehdä esimerkiksi oppimistestejä. Kun sain onnistumisen tunteita, aloin vähitellen luottaa taas itseeni ja osaamiseeni.

Suurimman helpotuksen ja avun toipumisessa toi työnantajan joustavuus ja halu järjestellä töitä niin, että työhönpaluu onnistuisi.

– Minulle oli aika selvää, että samaan hommaan en palaisi.

Kolmen kuukauden sairausloman jälkeen Alakiuttu palasi samaan työpaikkaan, mutta uuteen työtehtävään. Hän luopui esimiesasemastaan ja siirtyi asiakaspalveluun.

– Vaikka edessä on joka päivä uusia tilanteita ja uusia ihmisiä, minä nautin tästä työstä. Tiedän, että pärjään ja jaksan.

Jaksamista edistää myös osa-aikaeläke, jolle hän siirtyi töihin palattuaan.

Nyt vapaa-aikaakin vietetään niin, että elämässä säilyy rentous ja ilo.

– Kyllähän minun uupumukseni oli useiden vuosien tulos. Tein ruuhkavuosina kahta eri työtä, enkä osannut huolehtia palautumisesta. Nyt osaan tarkastella paitsi omaani, myös muiden jaksamista uusin silmin.

Ihminen jaksaa, kun hän kokee hallitsevansa asioita. Hänellä pitää olla usko siihen, että isot kokonaisuudet voidaan pilkkoa hallittavan kokoisiksi työtehtäviksi. Uskoa valaa myös tieto siitä, että kuormittavaan tilanteeseen tulee muutoksia.

– Usein uupumus voidaan estää, kun organisaatiota johdetaan jämäkästi ja johdonmukaisesti. Jo pienetkin muutokset saattavat helpottaa tilannetta. Tärkeää on myös se, että järjestetään seuranta, jotta asiat eivät valahda samoihin vanhoihin uomiin, Solita Hyvärinen sanoo.

Uupumuksen syyt löytyvät yleensä sekä ihmisestä itsestään että työoloista tai muista elämän olosuhteista, muistuttavat Haakana ja Hyvärinen. Itsensä loppuun polttavat ovat usein ahkeria työntekijöitä, jotka suorittavat vapaa-ajallaankin.

– Omat rajat täytyy itse löytää. Ilman omaa halua ja itsensä johtamista homma ei onnistu.