Keskustan ja SDP:n johdon pitäisi tuntea ainakin jonkinlaisia omantunnon pistoksia, kun presidentti Tarja Halonen kehotti miettimään uudelleen epäoikeudenmukaisen vaalijärjestelmän uudistusta.
Sisäpolitiikka ei kuulu enää tasavallan presidentin keskeisiin valtaoikeuksiin Suomessa, ja se näkyy siinä, että presidentin puheet valtiopäivien päättäjäisissä tahtovat usein jäädä hieman sisällyksettömiksi. Hänen ei ole suotavaa jyrähdellä eduskunnassa ja näyttää kaapin paikkaa maalle ja poliitikoille, kuten tapahtui silloin tällöin vanhan perustuslain aikana.
Presidentti voi kuitenkin toimia arvojohtajana ja käyttää mielipidevaltaa, ja juuri niin Tarja Halonen teki keskiviikkona valtiopäivien avajaisissa kiinnittämällä huomiota niin sanottuun piilevään äänikynnykseen.
"Nykyisen vaalijärjestelmän puutteet ovat olleet pitkään tiedossa. Eduskunta on 1990-luvun lopulla edellyttänyt kahdesti, että eduskuntavaalien suhteellisuuden toteutumiseen liittyvät ongelmat selvitetään", Halonen muistutti. Hän lisäsi, ettei puolueilla ole ollut yhteneväistä näkemystä asiasta tähän asti ja siksi ongelmaa ei ole ratkaistu.
"Asiaa kannattanee pohtia jälleen kerran", presidentti patisti eduskuntaa hienovaraisesti, mutta riittävän selkeästi.
Halonen oli oikealla asialla ja oikeaan aikaan. Uusi eduskunta on käynnistämässä työtään ja hallitusneuvottelut ovat alkamassa. Nyt on korkea aika korjata vaalijärjestelmän epäkohdat, jotka juuri käydyt eduskuntavaalit osoittivat konkreettisesti.
Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg sai Pohjois-Karjalassa lähes 7 804 ääntä, mutta jäi valitsematta, kun Vihreä liitto ei pystynyt solmimaan vaaliliittoa hänen kotivaalipiirissään tällä erää. Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner meni eduskuntaan Timo Soinin vanavedessä 1 058 äänellä Uudeltamaalta. On vaikea uskoa, että kyse on samasta eduskunnasta.
Eduskunnan puhemies, keskustan Timo Kalli vastasi presidentille lupaavasti, että "myös vaalijärjestelmän uudistamista on pohdittava, jotta äänestäjien tahto toteutuisi oikeudenmukaisimmalla tavalla". Maininta sisältyi kohtaan, jossa Kalli pohdiskeli keinoja nostaa äänestysaktiivisuutta, mutta se ei vielä todista sitä, että keskusta olisi aidosti valmis liikkumaan asiassa.
Keskustan tunnot paljasti puoluesihteeri Jarmo Korhonen, joka tyrmäsi ajatuksen yksioikoisesti heti vaalien jälkeen virinneen keskustelun alkajaisiksi. Korhonen perusteli kielteistä kantaansa sillä, että nykyinen valintatapa takaa kullekin alueelle sen väestön mukaisen määrän edustajia. Se on hänen mielestään eri ehdotuksista vähiten huono.
Vaalijärjestelmän uudistus on ollut ja on puhtaasti suurten puolueiden päätösvallassa. Ne eivät ole lämmenneet ajatukselle ainakaan toistaiseksi, ja on helppo nähdä, miksi: nykyjärjestelmä suosii suuria puolueita. Jos Cronberg olisi valittu eduskuntaan Pohjois-Karjalasta, vihreiden paikkamäärä olisi noussut 15:stä 16:een. Keskusta olisi taas menettänyt yhden paikan ja olisi saanut 50 kansanedustajaa eli yhtä monta kuin kokoomus. Poliittiset valtarakenteet olisivat horjuneet.
Keskusta ei ole kuitenkaan ole ainoa vastarannan kiiski. Myös SDP on torjunut uudistusyritykset pontevasti Eero Heinäluoman johdolla - myös silloin, kun asialla oli taannoinen oikeusministeri Johannes Koskinen (sd). Kokoomukselle uudistus käy, ja jos porvarihallitukseen tulevat myös vihreät ja RKP, keskustankin pitäisi taipua oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden nimissä.