Vasemmistoliiton puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen ero ei ollut enää suuri yllätys parin viime vuoden tapahtumien jälkeen, mutta sen ajankohta oli sitäkin suurempi paukku. Siimes ilmoitti keskiviikkona jättävänsä jo tänään torstaina puheenjohtajan tehtävät. Tieto jysähti pommin lailla keskelle Tarja Halosen virkaanastujaisiin valmistautunutta eduskuntaa. Siimes varasti poliittisen päähuomion pois Haloselta, jonka taakse hän vei kahdesti vasemmistoliiton.
Siimes tilitti jo vuoden 2004 lopulla nettipäiväkirjassaan, että häneltä kuoli unelma, kun vasemmistoliiton valtuusto kävi eräänä lauantaina rajun keskustelun EU:n taistelujoukoista. Siimes voitti äänestyksen, mutta tunnusti, ettei todennäköisesti toivu koskaan keskustelun tuomasta henkisestä järkytyksestä. Hän ei todellakaan toipunut, vaan on tehnyt surutyötä haukkumalla omaa eduskuntaryhmäänsä viime aikoina poikkeuksellisen sapekkaasti.
Eropäätöstä viivytti se, että Siimeksen piti ratkaista, jääkö hän pois myös eduskunnasta vuoden kuluttua - ja hän jää. Unelma kuoli yli kaksi vuotta sitten, mutta hän suostuu hautamaan sen vasta nyt.
Siimeksen lähtö on poliittisesti kova isku vasemmistoliitolle, ja kun se tapahtuu vielä vanhojen taistolaisten henkisen painostuksen takia, puolue on ajautumassa pahaan kriisiin. Siimes on edustanut vanhoista rasitteista vapaata modernia uudistuslinjaa, joka kärsi nyt haaksirikon.
Hän löytää valovoimaisena poliitikkona uuden poliittisen kodin helposti. Hänellä ei ole sen sijaan vasemmistoliitossa ketään itsestään selvää seuraajaa, joka voisi taata uudistuslinjan jatkumisen. Katseet ovat kääntyneet muun muassa Oulun Martti Korhoseen ja Risto Kalliorinteeseen.
paakirjoitus@kaleva.fi