Espoon hiippakuntasihteeristä Irja Askolasta, 57, tuli lopulta se nainen, joka ensimmäisenä kantaa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa piispan ristiä ja sauvaa.
Askolan voitto Helsingin piispanvaalin toisella kierroksella ei enää ensimmäisen kierroksen tulosten perusteella ollut jymy-yllätys. Ääniero toiseen ehdokkaaseen, tuomiorovasti Matti Poutiaiseen jäi lopulta jopa odotettua pienemmäksi.
Yllättävää ei ole sekään, että Suomen kirkon ensimmäinen naispuolinen esipaimen on juuri Askola. Hän on pitkään ollut maan näkyvimpiä teologinaisia, ahkera keskustelija ja kirjoittaja, jonka työura on taaksepäin katsottuna kuin selvää polkua kohti piispan tehtäviä.
Lappeenrantalaissyntyisellä Askolalla on opetuskokemusta muun muassa yliopistosta, hän on työskennellyt kansainvälisissä tehtävissä ekumeenisessa kirkkoliitossa Sveitsissä, hän on toiminut seurakuntapappina ja viime vuodet Espoon tuomiokapitulissa piispa Mikko Heikan teologisena erityisavustajana.
Askola on ollut Suomen teologinaisten pioneereja ennenkin. Hänet vihittiin papiksi 1988, eli samana vuonna kun ensimmäiset naiset ylipäätään meillä vihittiin pappisvirkaan.
Kaksi vuotta tuon jälkeen myös piispan virka avattiin Suomessa naisille. Kaksi vuosikymmentä meni ennen kuin asia muuttui arkielämän todellisuudeksi. Sen perusteella, mitä Askolan kyvyistä ja taidoista tiedetään, voinee kuitenkin sanoa, että hyvää kannatti odottaa.
Aikoinaan naispappien tulo kirkkoon synnytti suuria toiveita. Niin ikään seinille maalattiin kauhukuvia kirkon edessä olevasta jyrkkenevästä alamäestä.
Jos naispappeus ei tuonut kirkkoon vallankumouksellista muutosta, niin ei sitä tuo naisen valinta piispaksikaan. Askolan valintaa voi joka tapau-ksessa pitää luontevana askeleena jo siksi, että naisten osuus kirkon papeista on jo yli 38 prosenttia mutta kaikki tämänhetkiset
11 piispaa ovat miehiä.
Helsingin piispaa valittaessa keskustelu pysyi olennaisessa siinä, että ehdokkaiden sukupuoli ei noussut liian keskeiseen asemaan. Päällimmäisenä tavoitteena näytti olevan se, että hiippakuntaan saadaan rankan työn kovat vaatimukset täyttävä ihminen. Askolan voi olettaa olevan tuollainen.
Tarkempi kuva piispa Askolasta saadaan kuitenkin tuonnempana. Se on selvää, ettei yhdenkään hiippakunnan esipaimen voi tehdä kaikkia kirkollisia osapuolia miellyttäviä päätöksiä. Tämä arki on edessä tulevalla Helsingin piispallakin.
Aina kirkollisissa henkilövalinnoissa esiin nousevissa luokitteluissa Askola on arvioitu liberaalien leiriin kuuluvaksi. Näin muun muassa siksi, että hän on valmis rekisteröityneiden homo- ja lesboparien kirkolliseen siunaamiseen. Taistelu tämän kysymyksen äärellä ei tule kuitenkaan olemaan Askolan tulevan työn ydintä.
Hänen ankarin urakkansa on tehdä kirkko ja sen sanoma ihmisille läheiseksi hiippakunnassa, jossa maallistuminen on pitemmällä kuin missään muualla maassa. Siinä tarvittaneen uudistamisen ohella viisasta pitäytymistä hyväksi koettuun vanhaan.