Uudet tulkinnat jatkosodan historiasta herättävät kritiikkiä ja selkeästi kielteisiä tuntoja varttuneen väen keskuudessa. Valtioteiden maisteri Markku Jokisipilän väitöstilaisuus lauantaina Turussa antoi aineksia ylimääräistenkin vastaväittäjien kommenteille, eivätkä ne olleet juuri myönteisiä.
Jokisipilä on tutkinut vuoden 1944 kesäkuulta peräisin olevaa ns. Rytin-Ribbentropin sopimusta eli kirjettä, jolla presidentti Risto Ryti antoi Saksalle henkilökohtaisen takuun siitä, ettei Suomi tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Kritiikin ymmärtää sinänsä, sillä Jokisipilä päätyy tulokseen, jonka mukaan sopimuksella ei ollut sen enempää poliittista kuin sotilaallistakaan pakkoa. Tämä romuttaa selkeästi sopimuksesta esitettyä myyttiä.
Tutkija päätyy myös siihen, ettei Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin Suomeen suuntautuvalla painostuksella ollut Adolf Hitlerin tukea. Sopimus merkitsi myös sitä, että viimeistään tuolloin ei enää voinut puhua Suomen erillissodasta.
Vastaväittäjänä toiminut emeritusprofessori Mauno Jokipii olisi halunnut esimerkiksi, että tutkimuksessa olisi tarkemmin paneuduttu mm. Saksan ja Suomen taloussuhteisiin.