Glaukoomapotilaita on Pohjois-Suomessa noin 4 000 ja diabeetikkoja yli 10 000. Molemmat ryhmät kasvavat niin kovaa vauhtia, että potilaiden riittävän seulonnan ja seurannan turvaamiseksi on pakko kehittää uusia toimintatapoja.
Helsinki, Tampere ja Turku ovat kilpailuttaneet palvelut yksityissektorilla. "Kustannusvertailu osoittaa, että meidän kehittämässämme järjestelmässä yhden glaukoomapotilaan kustannukset ovat karkeasti arvioiden kolmanneksen siitä, mitä ne ovat kilpailutuksen kautta Helsingissä. Kilpailutuksen ongelma on se, että se aiheuttaa paljon byrokratiaa ja on myös kalliimpaa. Maksusitoumusten ja laskujen lähettäminen eri paikkoihin sitoo paljon muuta henkilökuntaa", professori Anja Tuulonen kertoo.
Oulun malli on herättänyt runsaasti kiinnostusta ympäri maailman. Anja Tuulonen on esitellyt sitä hiljattain glaukoomatutkijoiden kokouksissa Kanadassa ja Kroatiassa.
Suomessa vaunua on jo kyselty muun muassa Lappiin. Tuulonen pitää palvelujen myymistä oman sairaanhoitopiirin ulkopuolelle täysin mahdollisena.
Silmänpohjien kuvaaminen ja näkökentän kartoitus eivät pysäytä glaukooman tai diabeteksen aiheuttamien vaurioiden syntyä ja etenemistä, mutta niiden avulla pystytään seulomaan uhkaavat muutokset varhaisessa vaiheessa ja löytämään ne potilaat, jotka ovat vaarassa sokeutua."
Diabetes aiheuttaa muutoksia verisuonten seinämissä, ja vaurioita tulee myös silmän verisuoniin. Anja Tuulonen kertoo, että silmänpohjien kuvaaminen on osoittautunut tehokkaaksi ja edullisesti keinoksi näiden muutosten seulonnassa. "Verisuonimuutoksia hoidetaan laserilla. Tulokset ovat olleet erittäin hyviä."
Glaukooma puolestaan aiheuttaa näköä uhkaavia muutoksia silmänpohjan hermosäikeissä. Hoitona käytetään silmänpaineen alentamista lääkkeillä, laserilla tai leikkauksella. "Mikään näistä ei ole ihmehoito, joka lopullisesti pysäyttäisi taudin, mutta niillä pystytään hidastamaan taudin etenemistä."
Diabeetikkojen ja glaukoomapotilaiden silmäpohjat tulisi kuvata keskimäärin joka toinen vuosi, mutta molemmissa ryhmissä on potilaita, jotka on kuvattava kerran vuodessa tai sitäkin useammin. Vastaavasti joillakin diabeetikoilla riittää kuvaus kolmen vuoden välein.
Sairaanhoitopiirien väliset erot glaukooman hoidossa ovat huomattavan suuret. Joissakin piireissä vain reilu 10 prosenttia potilaista saa hoidon julkisella sektorilla, kun toisaalla hoidetaan jopa 80 prosenttia potilaista.
Stakesin ja Kelan valtakunnallisten selvitysten mukaan glaukoomapotilaista keskimäärin 25 prosenttia saa hoitoa julkisella sektorilla. Tämä joukko on pienentynyt vuosi vuodelta, kun samaan aikaan potilasmäärät ovat kasvaneet voimakkaasti.