Helsinki Jääkiekon SM-liigalla on käsissään muutama todellinen helmi alkavaksi kaudeksi, eikä heitä ole epäröity nostaa jalustalle. Mikael Granlundista, Teemu Pulkkisesta ja Sami Vatasesta on puhuttu pitkin kesää ja vihdoin torstaina he pääsevät toden teolla irti, kun liiga pyörähtää käyntiin.
Nuorista on puhuttu aiemminkin, mutta nyt sävy on muuttunut. Tulokkaita hehkutetaan, koska he ovat nousseet pinnalle omilla otteillaan, eikä heistä jauheta siksi, että he loistaisivat poissaolollaan.
- Kovasti on odotettu uutta Saku Koivua tai Teemu Selännettä. Nuoriin pitää kiinnittää huomiota, ja on hienoa, että heitä on tällä tavalla nostettu esille, Jokereiden valmentaja Hannu Aravirta iloitsee.
Nuorille on paria aiempaa vuotta enemmän tilaa liigaryhmissä. Taloustaantuma pakotti joukkueita pudottamaan kokeneita pelaajia ja pienentämään rinkejä. Silti joukkueiden keski-iät ovat monilla jopa korkeammat kuin kultaisella 1990-luvulla, jolloin SM-liigaa pidettiin Euroopan kovimpana liigana.
Kapanen: Ero henkistä
Huiman NHL-uran jälkeen viime kaudeksi SM-liigaan palannut Sami Kapanen oli tyytyväinen sarjan tasoon. Omaa suoritustaan hän sai jopa nostettua, koska henkinen kuorma ei ollut yhtä raastava kuin Pohjois-Amerikassa.
- Kropalle ero ei ole kovin suuri, koska pelejä on täälläkin paljon. Henkisesti ero oli todella iso, ja nautin pelaamisesta todella paljon. Joka ilta oli panosta pelissä, ja se on urheilijalle aina motivoiva tekijä, Kapanen miettii.
KalPan koppiin saapuessaan kokenut maajoukkueratsu huomasi ajan vierähtäneen.
- Viime kausi oli itselle varmaan ensimmäinen sellainen, että olin siellä todella vanhassa päässä, ei edes keskivaiheilla, Kapanen naurahtaa.
- Nuoret ovat iästään huolimatta olleet erittäin kypsiä ja suoriutuneet omasta haasteestaan. En usko, että he ovat vanhemmalle pelaajalle millään lailla taakka, vaan he kiskovat meitä mukanaan omalla energiallaan.
Kapanen pitää etuna, että KalPan riveissä on niin paljon tuoretta verta. Marras-joulukuussa ottelut saattavat usein olla pakkopullaa vanhemmille sarjajyrille.
- Jos siellä on vain vanhoja partoja, niin jossain vaiheessa kautta pelaaminen menee virkamieskiekoksi.
Oman kylän pojat
Sveitsissä ennen paluutaan Suomeen pelannut Lukon kapteeni Antti Laaksonen löytää nopeasti eron sarjojen välillä.
- Suomessa tämä on enemmän joukkuepelaamista. Varsinkin Sveitsissä pelaajat hakevat enemmän henkilökohtaisia pisteitä, hän tietää.
- Nuorilla on paljon virtaa, ja yritän omalla esimerkilläni auttaa heitä. Intoa on hyvä olla, mutta järki pitää olla mukana.
Ässien peräsimeen tullut Pekka Rautakallio uskoo omien kasvattien voimaan. He haluavat nousta lapsuutensa suosikkiseurassa ratkaisevaan rooliin, eivätkä tule ainoastaan nostamaan palkkaa.
- On hyvä asia, että nuoret ovat juuri porilaisia. He tietävät, että heidän mahdollisuutensa on tulossa, Rautakallio sanoo ja muistuttaa, ettei ikä muuta mitään vaatimustason suhteen.
- Vastuu on meillä kaikilla, eikä nuoruus vapauta siitä. Kyse on siitä, kuka pystyy toteuttamaan asioita paremmin kuin toinen.