Neuvottelut Oulun luottamuspaikkojen jaosta jatkuvat tänään. Keskustelujen soisi kulkevan loppuun asti hyvässä hengessä. Ryhmien eripura jo nyt olisi paha merkki.
Ensi vuonna työnsä aloittavan Oulun uuden valtuuston seitsemän poliittisen ryhmän edustajat kokoontuvat tänään kaupungintalolle jatkamaan neuvotteluja tärkeimpien luottamustehtävien jaosta. Niihin kuuluvat valtuuston, kaupunginhallituksen sekä keskeisten lautakuntien puheenjohtajien paikat. Jaettavaa riittää kaikille ryhmille.
Oulun kannalta parasta on, että vallanjaosta syntyy sopu neuvotellen, ilman kiistoja ja äänestyksiä. Se antaisi myönteistä potkua koko alkavan vaalikauden valtuustotyölle, jota sävyttävät suuret haasteet. Kunnallispolitiikassa ei ole asetelmaa hallitus vastaan oppositio, joten senkin takia tarvitaan yhteisymmärrystä. Uusi vaalikausi antaa mahdollisuuden haudata vanhat jäynät ja kaunat.
Vahvan konsensuksen tarve on käynyt Oulussa yhä polttavammaksi sitä mukaa, kun maailmalta tulevat talousuutiset ovat synkentyneet. Vaikka mitään dramaattista ei vielä ole tapahtunut Pohjois-Suomessa, on varmaa, että maailmantalouden myrskyn vaikutukset iskevät myös tänne. Tähänastisissa neuvotteluissa se on hyvin oivallettu. Sama havahtuminen näkyi jo kaupunginhallituksen käsitellessä viime tiistaina tulevan vuoden budjettia. Kaupunginjohtajan pohjaesitykseen ei tehty euronkaan korostusta.
Maailmantalous ei ole ainoa iso kysymys, jonka eteen uudet päättäjät joutuvat. Kallioparkin ykkösvaiheen rahoihin ottaa kantaa vielä vanha valtuusto, mutta jatko on jo uusien valtuutettujen käsissä. Olisi tärkeää, että pysäköintiluolaston rakentaminen käynnistyy vihdoinkin.
Kyseessä on erittäin iso ja periaatteellisesti merkittävä päätös, joka olisi hyvä tehdä selkeän enemmistön turvin. Ratkaisussahan ei ole kyse yksin siitä, minne autot menevät, vaan myös koko kaupunkikeskustan kehittämisen suunnasta. Sellaiseen ei pikkupolitikointi sovi.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa uudet päättäjät joutuvat niin ikään vaativien ratkaisujen eteen. Vanhusväestön osuus kaupungissa kasvaa haastavasti, ja samaan aikaan tiukkenevat hoivan laatua koskevat vaatimukset. Retuperällä oleva terveyskeskuslääkäritilannekin odottaa ratkaisuaan. Kummankin ongelman hoito kiertyy lopulta rahaan.
Oulun suhde naapurikuntiin pysyy esillä koko vaalikauden. Kyse on kuntaliitoksista, muttei vain siitä. Kuumin kysymys on raskaassa lastissa seilaavan Haukiputaan liitos Ouluun. Se on pitkän päälle järkevää, mutta osa Oulun päättäjistäkin epäröi liitosta naapurin heikon talouden takia. Asia tulee valtuuston pöydälle ensi maaliskuussa. Vauhtia saanee myös Yli-Iin siirtyminen Ouluun. Kiimingissäkin kannat saattavat muuttua suurelle naapurille myönteisiksi.
Kuntaliitoksista riippumatta uudet päättäjät joutuvat setvimään naapuriensa kanssa, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään seudullisesti. Oulusta on tulossa palvelujen isäntäkunta. Jos näin todella käy, naapurikunnissa koko suhde Ouluun joudutaan miettimään vielä kerran.
Uusi valtuusto aloittaa tilanteessa, jossa tulevaisuus näyttää sumealta. Tieto siitä, että neuvotteluja paikkajaosta on käyty sopuisasti, on siksi erityisen myönteinen. Yhteen hiileen puhaltaminen on ollut Oulun menestyksen salaisuuksia. Tuota henkeä tarvitaan yhä - myös siksi, että suuria ryhmiä on valtuustossa nyt viisi. Sanelu on mahdotonta.