Presidentti Martti Ahtisaaren saama Nobelin rauhanpalkinto osoittaa, että pienenkin maan edustaja voi päästä pitkälle. Tiede-Nobelinkaan saanti ei ole mahdotonta.
Presidentti Martti Ahtisaaren keskiviikkona Oslossa vastaan ottama Nobel-palkinto osoittaa, että globaaleista asioista innostunut kosmopoliitti ja rauhantyöhön panostava pienen maan kyvykäs henkilö voi nousta maailmanluokan rauhantekijäksi.
Ahtisaaren saavutukset tällä saralla esimerkiksi Namibiassa, Acehissa ja Kosovossa ovat kiistattomat. Ahtisaaren viesti Nobel-juhlassa keskiviikkona Oslossa oli selkeä -- rauha on tahdon asia. Näin ollen rauha on mahdollinen myös sodan ja konfliktien piinaamassa Lähi-idässä. Päinvastaiset väitteet ovat verukkeita ja palvelevat jonkun etua.
Nobel-palkintoja on jaettu vuodesta 1901, mutta ennen Ahtisaarta niitä on tullut Suomeen vain kolme. Aiemmat palkinnot tulivat kirjallisuudesta, kemiasta ja lääketieteestä. Nobelin rauhanpalkinto puolestaan on yksi maailman arvostetuimmista tunnustuksista. Onko Suomen Nobel-kiintiö nyt täynnä, vai onko mahdollista, että myös tulevaisuudessa nousee ylivertainen suomalainen, joka saa Nobelin?
Tiede-Nobelin saaminen Suomeen on vaikea, mutta ei mahdoton tehtävä. Suomessa tehdään monin paikoin Nobel-tasoista tutkimustyötä.
Nobel-palkituksi valikoituminen on kuitenkin pitkällinen prosessi. Nobel-komiteat konsultoivat tuhansia tiedemiehiä, organisaatioita, akatemioiden jäseniä ja edellisiä Nobel-palkinnon voittajia, kun ne haarukoivat sopivaa ehdokasta palkinnon saajaksi.
Fysiikan palkinto meni tänä vuonna spontaanin rikkoutuneen symmetrian alkuperän ja rikkoutuneen symmetrian mekanismin löytäjille, kemian palkinto meni vihreän fluorisoivan proteiinin GFP:n löytäjille ja kehittäjille ja lääketieteen palkinnon saivat syöpää aiheuttavan papilloomaviruksen löytäjät.
Tyypillistä viime vuosien tiedenobelisteille on ollut, että ne ovat olleet palkintoja pikemminkin tieteellisestä elämäntyöstä kuin vastikään saavutetusta tieteellisestä läpimurrosta. Tiedepalkintojen pääpainon siirtyminen elämäntyöstä palkitsemiseen vaikeuttaa pienen maan ehdokkaiden mahdollisuuksia kisassa.
Suomalaistutkijan tai tutkimusryhmän mahdollisuudet saavuttaa Nobel-palkinto ovat parhaat tilanteessa, jossa onni potkaisee niin, että uusi ja mullistava tieteellinen läpimurto vaikuttaa konkreettisella tavalla ihmisten elämään. Silloin Nobel-komitean on helppo perustella palkintoa, vaikka kysymyksessä olisi pienen maan ja suhteellisen tuntemattoman yliopiston tai tutkijan läpimurto.
Kun palkintoperusteena käytetään elämäntyötä, on paha väittää, että palkinto olisi mennyt väärään osoitteeseen, kun taustalla on merkittävä ja ansioitunut maailmanluokan yliopisto tai tutkimusinstituutti huippututkijoineen. Ehdokkaiden ympärillä käydään myös kovatasoista lobbausta, johon pienen maan pienellä tiedeyhteisöllä ei ole varoja ja keinoja.
Nobel-komiteoiden ehdokaslistat ovat salaisia, mutta kotimaisissa tiedepiireissä tiedetään, että viime vuosikymmeninä ainakin kaksi suomalaista tiedemiestä on ollut lähellä Nobel-palkintoa. Toinen on jo edesmennyt kylmäfysiikan tutkija Olli V. Lounasmaa ja toinen oululaisille tuttu kollageenitutkija Kari Kivirikko.
Nobelin tiedepalkinto ei siten ole mahdoton tavoite suomalaisille tai oululaisille tutkijoille, vaikka monen asian on loksahdettava kohdalleen ennen kuin Nobel-palkinto myönnetään.