Jo maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi nousseen kommunistisen Kiinan johdossa vietiin loppuun tällä viikolla järjestäytynyt vallanvaihto toisen kerran. Puoluekoneiston kasvattamien ja valitsemien johtajien on määrä olla vallassa kymmenen seuraavaa vuotta, edeltäjiensä tapaan.
Presidentiksi ja tärkeän sotilaskomission puheenjohtajaksi valittiin Suomessa 2010 vieraillut Xi Jinping, joka nousi kommunistipuolueen johtoon jo marraskuussa. Hänellä on siis käsissään kaikki tärkeimmät vallan avaimet. Pääministeriksi nousi Li Keqiang, joka on myös puolueen kakkosmies.
Lin tausta on poikkeuksellinen. Hän oli lähellä 1980-luvulla Deng Xiao Pingin aikana alkanutta opiskelijaliikehdintää, joka päättyi 1989 Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten väkivaltaiseen murskaamiseen. Lin monet mielenosoituksiin osallistuneet ystävät lähtivät Kiinasta maanpakoon.
Pääministeri Lin kunnianhimoisin hanke on siirtää kymmenessä vuodessa 400 miljoonaa ihmistä maaseudulta kaupunkeihin.
Vaikka vanhat johtajat vaihtuivatkin uusiin, valintatapa oli entinen: kuhunkin tehtävään oli tasan yksi ehdokas, joista jokaisen Kiinan kansankongressi kuuliaisen kumileimasinparlamentin lailla siunasi lähes soraäänittä.
Myöskään Kiinan noudattamassa linjassa ei odoteta tapahtuvan suurempia muutoksia. Yksipuoluejärjestelmä inhoaa lähtökohtaisesti muutoksia, jotka voisivat horjuttaa vakautta ja johtaa pisimmillään jopa järjestelmän romahtamiseen.
Jatkuva, joskin hidastuva talouskasvu mahdollistaa sen, ettei perustavanlaatuisiin muutoksiin ole ainakaan vielä sisäistä pakkoa. Kasvuvauhti laski edellisten johtajien kaudella. Se oli viime vuonna 7,8 prosenttia eli alimmillaan 13 vuoteen. Kehittyneisiin maihin verrattuna prosentti on tietysti
huikea.
Vanhan linjan jatkaminen ei tarkoita sitä, ettei Kiinalla olisi valtaisia ongelmia. 1,35 miljardin asukkaan valtio on kasvattanut talouttaan keinoja kaihtamatta niin kovaa vauhtia, että jollei käännettä tapahdu, se tukehtuu nopeasti saasteisiin.
Kiinalla on ympäristöasioissa kehittyvän valtion tyypillinen ongelma: kiinalaiset janoavat kiihkeästi korkeampaa elintasoa, ja sitä janoa pyritään tyydyttämään nopealla talouskasvulla. Kasvun jarruttaminen ympäristönsuojelun hyväksi saattaisi kostautua kansalaisten tyytymättömyytenä.
Kysymys on siitä, milloin raja tulee vastaan, milloin ympäristöongelmiin havahdutaan toden teolla ja mitä niihin puuttuminen tarkoittaisi.
Toinen Kiinaa vaivaava ongelma on joka paikkaan lonkeronsa ulottava korruptio. Puoluejohtaja ja presidentti Xi on aloittanut korruption vastaisen kampanjan, jossa sotilaseliitin viinahuuruisia juhlia ja eliittiä kuljettavia autoletkoja on vähennetty.
Epävakautta on omiaan luomaan yhä kasvava kuilu rikkaiden ja köyhien välillä. Kiinassa on 2,7 miljoonaa dollarimiljonääriä ja noin 250 dollarimiljardööriä. Suuri osa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.