Kolmas kerta toden sanoo?
Tällä kertaa näin voi käydä Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle. Kolmen puolueen koalitio on käynyt jo kahdesti kuopan reunalla. Jos sote-maakuntauudistus kaatuu kesäkuussa, samalla kaatuu myös hallitus. Käytännössä edessä olisi uudet eduskuntavaalit.
Muuta johtopäätöstä ei voi tehdä tällä viikolla roihahtaneista kriisitunnelmista. Ne sytytti kokoomuksessa omaa linjaansa kulkevan kansanedustaja Elina Lepomäen ilmoitus äänestää sote-maakuntauudistusta vastaan.
Lepomäen vastahanka ei merkitsisi mitään elleivät hallituksen hartiat olisi jo ennestään vaarallisen kapeat. Hallituspuolueilla on eduskunnassa vain 105 kansanedustajaa. 106. olisi puhemies Paula Risikko (kok.), mutta hän ei saa äänestää.
Lepomäellä uumoillaan olevan ryhmässä joitakin hengenheimolaisia. Jos näin olisi myös oikeasti, hallitusenemmistö olisi syöty. Oma lukunsa on eduskuntaan paluuta tekevä Paavo Väyrynen, joka on ilmoittanut olevansa oppositiossa jopa oppositiota vastaan.
Torstaina uusista vaaleista puhunut Sipilä uhkasi soten nimissä hallituskriisillä jo marraskuussa 2015. Tuolloin hallitus väänsi maakuntien määrästä. Kokoomus taipui keskustan himoaman 18 maakunnan malliin saatuaan nivotuksi mukaan oman keppihevosensa eli valinnanvapauden.
Toisen kerran hallitus oli lähellä kaatua viime kesänä, kun perussuomalaiset hajosi puoluekokouksensa jälkeen. Kriisi asettui sen jälkeen kun sittemmin sinisiksi värjäytyneet perussuomalaiset saivat pitää viisi ministerinsalkkuaan.
Valtiovarainministeri, kokoomusjohtaja Petteri Orpon heitto, ettei hän alkaisi vielä lämmittellä lentokoneen moottoreita, liittyy viime kesäkuun näytelmään. Kapteeni Sipilähän lensi Turkuun viedäkseen eroilmoituksen presidentti Sauli Niinistölle Kultarantaan.
Objektiivisesti ajatellen sote-maakuntauudistus on niin iso asia, että jos se kaatuu, hallitus ei voi muuta kuin kaatua. Suomessa on hajonnut hallituksia paljon pienemmistä syistä.
Aiemmissa kriiseissä hallituksen jatkaminen oli huonoista vaihtoehdoista parempi, yksinkertaisesti siksi, että hallituskriisiä kannatti välttää kansantalouden huonon kunnon takia. Talouskriisin päälle ei tarvittu poliittista kriisiä. Nyt talous kasvaa kohisten, eikä hallituksen kaatuminen olisi enää niin riskialtista.
Ennenaikaiset vaalit vai ei -punnintaan liittyy monisyistä puoluepoliittista laskelmointia.
Vaikka Sipilä heitti hallituskriisiuhkauksen, kriisi olisi keskustalle vihoviimeinen vaihtoehto. Sote-maakuntauudistus on puolueelle kotihoidontukeakin tärkeämpi hanke, jonka kaatuminen olisi sille kirvelevä tappio.
Käytännössä keskusta lienee valmis tekemään sote-myönnytyksiä pitääkseen kokoomuksen hallituksessa. Uusissa vaaleissa keskustaa uhkaisi näillä näkymin melkoinen tappio. Jos sote kaatuisi, Sipilän vahva asema puolueen johdossa heikkenisi juuri puoluekokouksen alla.
Kokoomukselle hallituksen kaatuminen sopisi keskustaa paremmin. Nykyinen maakuntamalli ei ole puolueen toiveuni. Sen vastapaino on puolueen silmäterä eli valinnanvapaus, pörriäisineen. Jos sote kaatuisi, valinnanvapaus menisi mukana.
Kokoomuksessa käydään myös sisäistä valtapeliä. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori hiostaa puoluettaan vastustamalla maakuntamallia. Se lisää Orpon hallitushaluja. Samaan suuntaan painaa Ylen perjantainen gallup, jossa SDP nousi ykköseksi SAK:n masinoiman aktiivimallivastustuksen siivin.
Hengestään taistelevat siniset haluavat roikkua hallituksessa mahdollisimman pitkään. Puolue on niin huonossa hapessa, että Timo Soinikin voi joutua lähtemään vielä eduskuntavaaliehdokkaaksi.
Siniset koki uuden takaiskun, kun puoluejohtaja Sampo Terhon paapoma, ”pakkoruotsin” asemaa horjuttavaksi tarkoitettu kielikokeilu teki tällä viikolla mahalaskun: kokonaista 6 (kuusi) kuntaa ilmoittautui mukaan kokeiluun.
Uudet vaalit sopisivat juuri nyt parhaiten SDP:lle. Hallituskautta piti kuitenkin kulua peräti kolmisen vuotta ennen kuin entinen mahtipuolue pääsi gallupluvuissaan ykköseksi.
Ei ole pois suljettua, että ennenaikaiset eduskuntavaalit pidetään, ensi kerran sitten syksyn 1975. Niistä on yli 42 vuotta.