Kajaani
Pikemminkin pitäisi puhua uudehkoista tansseista kuin nimenomaan uusista, ainakin kun kyse on sunnuntaina päättyneestä valtakunnallisesta Uudet tanssit - koreografiakatselmuksesta. Katselmus sinällään upposi osaksi kahdettatoista Kajaani tanssii -tapahtumaa.
Arktinen suunta on puolestaan ajatus, jonka päätepiste on toinen tapahtuma. Se pidetään Oulussa huhtikuun 4.-6. päivinä. Kyseessä on Arktiset askeleet, valtakunnallinen ja tällä kertaa taas lajikirjoltaan laaja nuorten tanssikatselmus.
EBU ja Stoa
EBU ja Stoa eivät ole abrakadabraa, vaan täyttä elämää yhdelle maamme menestyksekkäimmästä (ja suurimmasta) tanssikoulusta.
Arktisten askeleiden tämänvuotisesta esiintyjälistasta saa turhaan hakea nyt helsinkiläiskoulun nimeä, vaikka Oulustakin koulun kotiinviemiset ovat olleet useasti kullanarvoisia. Kajaanissapa heitä nähtiin.
Miksi Kajaani, miksei Oulu?
Helsingin Tanssiopisto kohdentaa: Eletään vuotta jolloin Euroopan yleisradioliitto EBU jälleen kilpailuttaa nuoria tanssijoita. Kilvan tämänkeväistä kotimaan osuuden aikataulua vatkattiin kuitenkin liki vuodenvaihdetta. Opiston kasvatteja on Suomen finaaleissa viime vuosina ollut muutama ja EBU-ovikin on narahtanut, nyt heitä on mukaan yrittämässä puolentusinaa. Sitä paitsi - onnellisten tai onnettomien tähtien alla - koulu varasi jo vuoden päivät sitten keväisen esitysajankohtansa kolmine näytöksineen Stoasta juuri 2003 Arktisten askeleiden viikonlopuksi.
Helsingin tanssiopistolaiset kuuluivat niin sanotusti kuriositeetti-ryhmään Uusissa tansseissa, joka on nostanut itsensä foorumiksi tanssin luojille, koreografeille. Pääosassa olivat nytkin tekijöinä koreografit, jotka ovat jo sentään joko ammattikoulutustiellä jolleivät ammatissa.
Nuorten pääkaupunkilaisten kuten Oulun taidekoululaisten, Lapin balettiopistolaisten ja itsensä Kajaanin tanssiteatterin/Kainuun musiikkiopistolaisten sunnuntainen esiintyminen esitteli oppilaiden omaa tanssillista sommittelutaitoa - näkemystä koreografisesta työstä.
Muun muassa Todellinen prinsessa piipahti viime vuonna jo Pyhäjärvellä Omat tanssit -tapahtumassa, missä helsinkiläiset olivat sillä erää päävieraina. Tänä keväänä samaista koulutuksellis-katselmuksellista tapahtumaa vietetään Pyhäjärvellä 26.-27.4.
Pari Marjaakin
Kajaaniin viikonvaihteessa ehtimätön voi tulla Ouluun huhtikuussa tarkistamaan esimerkiksi millainen on teos (Pari Marjaa), jonka taannoinen oululainen on tilannut oppilailleen taannoin Oulun konservatoriossa tanssinopettajaksi opiskelleelta.
Tai että mitä onkaan syntynyt viime joulun aikaan heiltä jotka ovat opintiellä teatterikorkeakoulussa (Matkalla matalalla).
Tai mikä onkaan se ajatuksellinen kosketus itään (In touch), joka tanssittaa Lapin balettiopistolaisia (koreografia Outi Kallas).
Tai mikä on yty Jokilaaksojen Nuoren Tanssin esittämässä Jaloista viis, käsistä kuus -teoksessa (koreografia Riku Immonen).
Johanna Ekman on pujottautunut sitten oululaisopintojensa teatterikorkean kautta julkisuuteen. Ensi syksynä hän käännältää koreografista puolta Kuopion kaupunginteatterissa Markku Pölösen Onnen maahan.
Keravan tanssiopiston kahdeksan nuorta (yksi joukosta ei ole tämän kevään abi) on saanut vajaa vuosi sitten itselleen tilauksesta ryhdikkään "tyttökoulujutun". Jo teoksen äänikenttäajattelu on virkistävä, vaikka itse koreografi kertoo tekovaiheessa kaivanneensa käyttöön lisänyansseja. Nyt nojapuuna on kolmikanta; hiljaisuus, tallennettu yksinäisihmisääni, tallennekompositio.
Ekmanin Pari Marjaa on teos, jolle povaa kysyntää ainakin sen jälkeen, kun Vantaan tanssiopisto on tänä keväänä pitänyt koollekutsumansa tyttöjen tanssille omistetun seminaarin. Mietittävänä kun on, mikä opetuksessa oikein vastaa nykytyttöjen tanssikuvaa.
Ammattitiellä
Kouvolalaistaustainen Sara Garcia (s. 1970) on toisella ammattikierroksella. Helsingin tanssiopistolaistaustankin omaava terveydenhoitaja valmistuu vuoden kulutta tanssinopettajaksi Pohjois-Savon ammattikorkeakoulusta Kuopiosta. Opinnäyte Unentekijät puolelle tusinalle opiskelutoverille (täydennettynä parilla miesbreikkaajalla) käytti keinoinaan ripausta Picasso-vaikutteita ja toista mokomaa muita toissavuosisadan lopun ja viime vuosisadan alkupuoliskon "uutuuksia".
Seinäjoelta mutkien kautta teatterikorkeaan on vienyt Johanna Ikolan tie. Opiskeluvelvoitteiden ulkopuolella, mutta Teakin tiloissa tammikuussa ensiesitetty Matkalla matalalla -duetto (Ikolan parina kurssikaveri Eero Vesterinen) tutkii koreografin itsensä sanoin kirjaimellisesti liikkumista alhaalla, jalkojen käyttöä. Vahvasti itään musiikkinsa vuoksi ankkuroituva ja osin liikekeinovarojensa tähden sinne viittilöivä työ on tyylikäs sommitelma, joka ei kuitenkaan jaksa kantaa jännitettään kaiken aikaa.
Teatterikorkeaa käyvän Heli Meklinin Taakasta piti tulla teos kolmelle, mutta se puhkesikin koreografin omasta vammasta johtuen tanssiksi kahdelle: Akseli Kaukorannasta piti sitten Hangon päiviensä valmistua Turussa ravintola-alan ammattilaiseksi, mutta hänestä hioutuu tanssija.
Toisena Taakan tanssijaosapuolena on koreografiksi valmistuva Sari Palmgren, jonka tuoretta jälkeä on Liisa Ihmemaassa Vantaan tanssiopistolle. Se on koettavissa kotikaupunkinsa ulkopuolella toukokuussa Kuusankosken lastenteatteripäivillä. Taakka on saanut kimmokkeensa säkkituoleista ja 1950-60-luvun italianismo-villityksistä.
Pinkin ja Bluen oheen
Yelflown on sarjan täydennys, edelliset väriosat ovat Pink ja Blue.
Yelflown on keltaisen värjäämä linnunsekainen "tarina" nuorille innokkaille tanssijoille, oikein isolle joukolle.
Esiintyvä joukko piippaa itse musiikkinsa, näillä hupipilleillä, joista lähtee muovimöykkää, Tipi-ääntä. Tanssiva joukko otti ja itsenäistyi juuri viime viikolla sitten 90-luvun puolivälin syntymänsä paikallisen työväen teatterin kylkiäisenä. Tanssiteatteri Kramppi on jyväskyläläisten omintakeinen vastaus esiintymistiellä.
Yelflown tekijä on Mia Elivuo. Hänen olinpaikkansa on tätä nykyä Tukholma, missä hän nyt toista vuotta kouluttautuu Danshögskolanissa tanssinopettajaksi.
Tietenkin Nyky-Krampin sielu vaikuttaa myös Jyväskylässä, siellä kädenjälki on jo ennen koulutusta näkynyt vankasti muun muassa Tanssiopisto Sarassa. Jo parin vuoden ajan tämä yksityiskoulu on toiminut kunnallisena sulautuneena Suomalaiseen konservatorioon.
Talvitanssit toisaalla
Viikonvaihetta vietettiin tanssien Kajaanin ohella Kokkolassa. Tapahtuman nimi on siellä Talvitanssit. Vuoden 2002 talvitanssitilausmallia nähtiin Uusissa tansseissa.
Kokkolalaislähtöisen Turun konservatorion kautta Helsinkiin free lanceriksi asettautuneen Anne Melanderin ja Turun opiskelujen jälkeen teatterikorkeassa parhaillaan kouluttautuvan Jenna Rignellin Alla jalkojen maa - vaikeroi tai laulaa lauluaan niin sanotusti hurahtaa hartauteen, ankaruuteen ja patetiaan. Enkeli-leikissä on kieltämättä iloisetkin puolensa. Merkillepantavaa kaksikon työssä oli myös itse tehty puvustus; erityisesti kevyesti lepattava niukka vaalea yläosa korosti teoksen henkeä.
Mikäli muuten Uusien tanssien pääväristä on kiinnostunut, niin ensimmäisen katselmuspäivän ensimmäisen jakson yhteinen nimittäjä oli ehdottomasti: Punainen!
