Brittiläinen kaupunkikulttuurin asiantuntija ja luovan kaupungin kiertävä konsultti Charles Landry poikkesi Oulussa.
Raportti Oulusta on valmis.
Landry on aiemmin tehnyt raportin myös Massachusettsin osavaltiosta sekä Helsingistä, Bilbaosta, Amsterdamista, Dubaista, Lontoosta ja lukemattomista muista kaupungeista.
Hänen viestinsä on joka puolella sama: kaupunkeihin pitää saada tunnetta, lisää tavallisten ihmisten toimeliaisuutta ja paikkoja, joissa sitä voi toteuttaa. Kaupunkien pitää tuntua paremmilta.
Kaupunkien pitää myös näyttää paremmilta: kutsua mieluummin kuin torjua.
Mikä ruokkii uteliaisuutta, ruokkii luovuutta... ja vetää lahjakkaita ihmisiä.
Landryn johtopäätös Oulusta oli selkeä: liian asiallista ja tylsää. Oulu on myös ruma kaupunki. Kauniitakin paikkoja on, mutta niitä on sen verran vähän ja hajallaan, että yleisvaikutelma jää miinuksen puolelle.
Oululaisten lohdutukseksi on sanottava, että samaa mieltä Landry oli Helsingistäkin ja puutteita on ollut Bilbaossa, Massachusettsissa ja epäilemättä myös Amsterdamista, Dubaissa ja mitä niitä nyt olikaan.
Se ei tarkoita, etteikö Landry olisi Oulun suhteen oikeassa. Muutoksia tarvitaan, eivätkä kriittiset havainnot olleet aivan ennen kuulumattomia.
Ja miksi olisivat olleetkaan, koska perustuivat pitkälti oululaisten omiin käsityksiin kaupungistaan. Landry haastatteli Oulussa pari sataa eri alojen vaikuttajaa, teki kyselytutkimuksen ja osallistui lukuisiin seminaareihin.
Näistä asioistahan täällä on puhuttu:
Keskusta on pieni ja keskeneräinen, tapahtumapaikkoja on liian vähän, päätöksenteko pitkäjäykkäistä.
Keskustan parhailla paikoilla on mieluummin vakuutusyhtiön konttori kuin viihtyisä kahvila.
Jokainen tapahtuma on poikkeustila. Ja jos joku tapahtuma vetää oikein paljon kansaa, se pitää kiireesti lopettaa.
Että Oulu on periaatteessa hyvä paikka, mutta...
Landry toi perspektiivin maailmalta ja esimerkkejä, miten asioita on uskallettu ratkaista muualla.Viesti on suunnattu kaikille oululaisille toimijoille, nyt ja vasta.
Menestyneissä kaupungeissa osataan yhdistää pehmeät ja kovat asiat, ylittää raja-aitoja.
Ensimmäinen askel hyvään suuntaan on jo se, että asia kaupungissa tiedostetaan. Kuten on tiedostettu Helsingissä, Bilbaossa, Massachusettsissa, Amsterdamissa ja niin edelleen.
Kaupungit ovat havahtuneet. Kilpailu on kova.
Oulun keskustan ajankohtaisiin kehittämissuunnitelmiin Landry varoi ottamasta kantaa. Hän kyllä kaipasi keskustaan laadukkaita pohjoisia rakennuksia ja tilaa kävelijöille. Hän oli kuullut kallioparkista ja siitä, kuinka tilanne oli pysähtynyt pitkään velloneen keskustelun takia.
Poikkeuksen tekee torin tornitalo: sen tarpeen hän kyseenalaisti: "Tarvitseeko Oulun keskusta yhden "ikonisen" rakennuksen vai useita pienempiä parannuksia? Luulen, että ratkaisu on jälkimmäinen."
Jos torni pitää rakentaa, sen paikka olisi Landryn mielestä syrjemmällä jossain vaatimattomassa paikassa, joka saisi tornin myötä nostetta. "Miksi rakentaa sellainen jo valmiiksi kauniille paikalle ja peittää samalla näkymä merelle, jota ei muutenkaan kaupungissa liikaa aisti."
Meren lisäksi jää aistimatta toinenkin tärkeä asia. Landry ihmetteli yliopistokaupunkia, jonka katukuvasta opiskelijat lähes tyystin puuttuvat.
Kaupunkikulttuuri ei ole pelkkiä rakennuksia. Raportin esittelytilaisuudessa yleisöstä muistutettiin, kuinka Oulu on saanut toisessa tuoreessa mittauksessa hyvät pisteet yhteisöllisyydestä. Poikkeuksellisen moni oli ollut sitä mieltä, että Oulussa tullaan apuun, kun jollakin on hätä.
Mahtavaa, jos näin on. Toivottavasti se maine leviää laajalle.