Suomen eduskunnassa käytävä keskustelu on vielä kaukana brittiparlamentin sähäkästä sananvaihdosta. Toki Suomessakin on otettu isoja harppauksia eteenpäin takavuosien kyselytunneista. Niille olisikin osuvampi nimi ollut ulkolukuharjoitustunti. Kansanedustajat tankkasivat katse tiukasti paperissa kysymyksiä, jotka olivat menneet etukäteen ministereille tiedoksi. Ministerit lukivat paperista virkamiesten valmiiksi kirjoittamia vastauksia. Elävyyttä toi lähinnä sisälukutaito.
Onneksi eduskunta huomasi itsekin, että tuollaista puuroa ei kyselytuntien pidä olla. Systeemiä muutettiin niin, että nyt läsnä olevat valtioneuvoston jäsenet joutuvat vastaamaan edustajien kysymyksiin ilman ennakkovalmistelua.
Näin pitääkin olla. Kansanedustajien on voitava tenttiä ministereitä ja kysyä vapaasti mistä asiasta tahansa. Ministerien on pysyttävä vastaamaan ilman virkamiesten laatimia vastausnuotteja tai rohjettava tarpeen tullen jopa tunnustaa, etteivät tunne koko asiaa. Toivottavasti lupaavat edes perehtyä siihen.
Nyt eduskunta on uudistanut entisestään kyselytuntisysteemiään ja ottaa käyttöön pikakyselytunnit. Jatkossa ministerit pannaan eduskunnan aitiosta vastaamaan kysymyksiin muulloinkin kuin torstaisin puoli viideltä alkavalla kyselytunnilla.
Jo tänään keskiviikkona pidetään ensimmäinen uudenmallinen kyselytunti. Kansanedustajat saavat täysistunnon aluksi esittää ministereille suullisia kysymyksiä vammaisten asemasta. Aikaa keskustelulle on varattu tunnin verran. Sen jälkeen siirrytään päiväjärjestyksen muihin asioihin.
Uutta systeemi kuivaharjoiteltiin viime viikon torstain kyselytunnilla. Silloin kyselytunti ja normaali täysistunto yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Aiemmin kyselytunnin ja iltaistunnon välissä oli puolen tunnin tauko. Käytännössä istuntojen yhdistäminen merkitsee ministeritenttien lisääntymisen ohella myös sitä, että nyt kansanedustajien täytyy tulla torstaisinkin täysistunnon nimenhuutoon jo puoli viideltä. Tähän asti kyselytunnilta pois jäänti ei ole aiheuttanut poissaolomerkintää, sillä tilastointi on alkanut vasta täysistunnosta.
Enää ei olla sidottuja tunnin tenttiinkään. Kyselytunti voi nimestään huolimatta olla tuntia lyhyempi tai pitempi. Niitä järjestään päivänpolttavista aiheista puhemiesneuvoston harkinnan ja ministerin paikalle saatavuuden mukaan. Muutoksen syynä on ennen kaikkea se, että eduskunnalle halutaan antaa paremmat mahdollisuudet kysyä ajankohtaisista asioista. Onhan kyselytunti paras tapa saada tietoa suoraan ministereiltä.
Uuden mallin "harjoittelutunnilla" salissa tentattiin valtiovarainministeri Antti Kalliomäkeä yritysten irtisanomisista ja verotuksesta. Salin takaosassa ja ulkopuolella hälistiin enemmän kulttuuriministeri Tanja Karpelan poissaoloista.
Jo pitempään taustalla kuplinut ihmetys ja jopa närkästys kulttuuriministerin poissaoloista kyselytunneilta nousi julkisuuteen, kun sivistysvaliokuntaa nyt johtava edellisen hallituksen kulttuuriministeri Kaarina Dromberg sanoi televisiokameralle, että Karpelan poissaolot koetaan ongelmaksi. Jotkut epäilivät Karpelan tietoisesti pakoilevan kysetytunteja.
Lumipallo lähti välittömästi vyörymään iltapäivälehdissä. Esiin kaivettiin Karpelan ohut asiantuntemus kulttuurisektorilta, epäiltiin hänen karttelevan poliittisen vastuun kantamista ja politiikan julkisuutta. Tiedettiin kertoa, ettei Karpela edes halunnut ministeriksi, vaan eduskunnan varapuhemieheksi tai ryhmänjohtajaksi. Samaan pakettiin käärittiin vielä Karpelan yksityiselämä. Lööpit huusivat jo Karpelan ja ex-valtiovarainministeri Sauli Niinistön välirikkoa. Sekin kerrottiin, ettei kulttuuriministerin kodissa ole edes kirjahyllyä!
Karpela itse oli Singaporessa tukemassa Savonlinnan oopperajuhlien esiintymistä. Erityisavustaja selitti poissaoloja myös EU-kiireillä. Kerran Karpela oli kyselytunnin sijasta Oulussa. Lisäksi hän on ollut sairaslomalla ensin ruokamyrkytyksen ja sitten flunssan takia. Tämä kaikki käy ilmi Karpelan julkisuuteen toimittamasta aikataulustaan.
Karpela myös kyseli, mitä huonoa on siinä, että hän hoitaa työnsä. Siinä Karpela onkin oikeassa, että EU-aikataulut laativat muut. Pakoiluväitteitä ja vastuun väistämistä Karpela ilmoitti pitävänsä naurettavina. Mutta hän myös provosoitui ja ja ryhtyi puolustautumaan piikitellen edeltäjäänsä kyselemällä: onko vallasta luopuminen vaikeaa? Lisäksi hän sivalsi: jättivätkö edelliset kulttuuriministerit EU-kokouksia väliin kieliongelmien takia. Omaa kielitaitoaan Karpela kehui erinomaiseksi.
Karpela ilmoitti arvostavansa eduskuntaa ja olevansa aina valmis vastaamaan kansanedustajien kysymyksiin, muulloinkin kuin kyselytunneilla. Kansanedustajien on syytä tarttua tarjottuun käteen ja ajaa yhteistuumin kulttuuriasiat kyselytunnin aiheeksi, kun kerran päivänpolttavaa kysymystä tuntuu olevan. Moukaroinnin jälkeen kulttuuriministerin uskoisi olevan paikalla.
Karpela kertoi myös selvityttävänsä, mikä tiedostuksessa on mennyt pieleen, kun pakoilupuheita syntyi. Yhden syyn voi heittää suoralta kädeltä. Ministerin erityisavustajasta ei saa tulla spokesmania tai muuria, jonka läpi kansanedustajien ja tiedostusvälineiden on onnistuttava murtautumaan ministerin puheille päästäkseen. Ministerin itsensä pitää vastata ja olla tavoitettavissa, ei piiloutua erityisavustajan panssarin taakse.
Karpela linnoittautui ensi alkuun kuukaudeksi perehtymään asioihin. Se on ymmärrettävää. Nyt on jo lupa odottaa lisää vastauksia politiikan substanssiin. Erityisavustaja on vastannut (joutunut, halunnut vastata, pantu vastaamaan?) Karpelan puolesta turhan tiuhaan. Ministeriössä vastuu on ministerillä.
Kähinästäkin saatiin vastaukseksi vain pari yksityisasiaa: suhde Niinistöön on ennallaan ja Sauli meni ostamaan Tanjalle kirjahyllyn!