Tallinnan patsasmellakka toi jääkauden Viron ja Venäjän väleihin. Viro tarvitsee nyt vahvaa kansallista yhtenäisyyttä, jonka pitää ulottua myös maan venäläisväestöön.
Neuvostoaikana Viroon muuttaneet venäläiset ovat nyt hyvinkin keski-ikäisiä tai vielä vanhempia. Heitä ei näkynyt mukana Tallinnan vakavassa mellakassa torstain ja perjantain välisenä yönä. Kaduilla hulinoinut väki oli lähinnä nuorisoa, jonka elämänkokemus on vain itsenäisen Viron ajalta. Mukana joukossa oli ilmeisesti myös vironkielisiä nuoria.
Ei ole kauan siitä, kun Kööpenhaminan keskustassa mellakoitiin päiväkausia. Autoja paloi, ikkunoita särkyi, kiviä lensi. Syynä tähän oli yhden nuorisotalon sulkeminen. Pariisin lähiöt puolestaan paloivat vuosi sitten, kun siirtolaistaustaiset nuoret valtasivat katuja.
Kaikissa näissä tapauksissa näytti siltä, että suuri osa hulinoitsijoista oli mukana voidakseen vain jotenkin purkaa turhautumistaan "systeemiin", jonka ulkopuolella he kokevat olevansa. Mutta se, mikä Tanskassa ja Ranskassa ymmärretään rajattuna joskin pahana sosiaalisena ongelmana, näyttäytyy Virossa vakavana kansallisena ja kansainvälisenä kriisinä.
Viro ei ole tuhoamassa neuvostosotilaiden muistomerkkiä, vaan siirtämässä sitä. Muistomerkkejä on siirrelty Venäjälläkin, mutta Tallinnassa pronssisoturin kohtalo on muuttunut erittäin poliittiseksi. Sille on aivan kuin väen väkisin haettu itseään suurempaa symboliarvoa.
Viron hallitus on oikeassa siinä, että kyse on maan sisäisestä asiasta. Presidentti Toomas Hendrik Ilves taas piti aivan oikein mellakoitsijoita rikollisina. Nyt nähtyyn pisteeseen ajautuminen nostaa silti kysymyksen, onko venäläisen väestön sopeuttamisessa uuteen virolaiseen todellisuuteen tehty kaikki mahdollinen.
Viron venäläiset elävät kahden maailman välissä. Jatkossa ratkaisevaa on, kuuntelevatko he yhä Kremlin kelloja vai katsovatko Toompean sinimustavalkean lipun suuntaan. Nuorisomellakka saattoi olla osittain ulkoa masinoitu, mutta mikään yleinen venäläisväestön mielenilmaus se ei ollut. Ei Pariisissakaan mukana ollut siirtolaisnuorten vanhempia.
Venäjän reaktio tekee kuitenkin mahdottomaksi käsitellä asiaa Viron sisäisenä sosiaalisena pulmana. Moskova on lähettänyt pronssisoturia koskevan nootin Virolle, duuman ylähuone vaati diplomaattisuhteiden katkaisua. Tämä tapahtuu lähes samaan aikaan, kun presidentti Vladimir Putinin puhe kynti lisää kuilua Venäjän ja Naton välille. Venäjän tiedotusvälineissä kuvat Tallinnasta näyttävät vakavalta venäläisväestön sorrolta. Taustalla olevaa historiaa tulkitaan täysin eri lähtökohdista, ja kaiken huipuksi tuli yksi kuolonuhrikin.
Viro on joutunut pelinappulaksi Venäjän sisäpolitiikassa, jossa valmistaudutaan presidentti Vladimir Putinin jälkeiseen aikaan ja jossa suuntana näkyy olevan kasvava kansallismielisyys. Kysymyksessä ovat myös Venäjän suhteet EU:hun ja Natoon.
Tämän myötä käsillä on uuden Viron pahin kriisi ja samalla vakavin diplomaattinen selkkaus Suomen lähialueilla sitten Neuvostoliiton romahduksen. Tilanteen ratkaisuun tarvitaan vahvaa valtiomiestaitoa, ja se on myös Suomen ulkopoliittisen johdon haaste.
Venäjän oma tilinteko neuvostoajan tapahtumista on kunnolla tekemättä. Historiankuvien erilaisuus on tosiasia, joka suuresti vaikuttaa nykyiseen tilanteeseen. Viron kansallinen asema on vaikea, jos osa maan asukkaista yhä samaistuu toisen maan historiantulkintaan ja jos tällaista vielä rajan takaa kannustetaan.