Viime viikon lopulla Antti Autti pääsi pitkästä aikaa käymään kotonaan Rovaniemen Mäkirannassa. Koska Ounasvaara on kävelymatkan päässä, ei lumilautailija malttanut vaipua joutilaisuuteen.
Lauantaina oli kuitenkin "ihan sairaan kylmää", joten kaksinkertainen maailmanmestari suunnisti elokuvateatteriin.
"Kävin katsomassa Matin, enkä pitänyt kauheasti. Siitä oli tehty pelkkä ryyppäämisjuttu, vaikka se mies on tehnyt paljon muutakin", Autti arvioi.
Autti on nostettu yhdeksi Suomen suurimmista mitalitoivoista Torinon olympialaisissa. Milloin suomalainen lumilautailija saa oman elokuvansa vastaavalla tavalla kaiken kansan ihmeteltäväksi?
"Ei sellaista tule - tai jos tulee, niin siihen kestää kauan. Pitää olla melkoinen jätkä, jos pääsee tuollaiseksi sankariksi. Luulen, että siinä pitää mennä ainakin yksi sukupolvi: suomalaiset ovat vasta alkaneet lämmetä tälle lajille."
Melkoinen nelikko
Se lämpö on noussut tasaisesti. Vielä Salt Lake Cityn kisoissa laji oli esimerkiksi Yleisradiolle niin iso kummajainen, että miesten lumikourun finaalin aikana televisiosta tulvi ampumahiihtoa.
Sukupolvet eivät silloin kohdanneet, mutta vastaavaan temppuun on tuskin enää varaa. Suomessa on jo noin 300 000 lautailijaa. Lumilautailu on noussut vauhdilla yhdeksi maamme suosituimmista urheilumuodoista.
Ja Torinon halfpipeen suomalaisilla on asettaa melkoinen nelikko. Kansakunnan mitalijanolle toivotaan uutta lajia.
"Tässä on yritetty luoda meille mitalipaineita, mutta meikä ei ainakaan ole ottanut niitä henkilökohtaisesti."
Niinpä niin, lumilautailijoista on piirretty kuva, jossa pipo ei kiristä päätä. Jotain suomalaiskansallista Autinkin lakin sisään on syöpynyt.
"Haluan päästä finaaliin ja yrittää siellä laskea niin täydellisesti kuin pystyn. Katsotaan, mihin se riittää", 20-vuotias lautailija lipsauttaa.
Hyvä on, annetaan Autin lisätä vielä yksi lause.
"Sillä voi olla aika korkealla."
Jos suomalainen pärjää Bardonecchian olympiakourussa, on varmaa, että aivan perinteisen tyylin urheilusankarista ei ole kuitenkaan kysymys.
Ehkä urheilutietovisoihin olisi aika lisätä uusia kysymyksiä: kenellä suomalaisella olympiaurheilijalla soi kilpasuorituksen aikana iPodissa Mötley Cruen kappale Kick Start My Heart?
Siis suomeksi: Autti ja kumppanit kuuntelevat kilpailulaskunsa aikana musiikkia.
"Itse laskun aikana kaikki - myös musiikki - katoaa ympäriltä. Rokki tuo kuitenkin valmistautumiseen oman sykkeensä", Autti selventää.
Lumilautailussa harjoittelumääriä ei merkitä päiväkirjaan tunnilleen. Itse asiassa niitä ei merkitä ollenkaan, koska on mahdotonta tarkalleen sanoa, mikä on harjoittelemista ja mikä hauskanpitoa.
"Olen vain mennyt laskemaan ja ollut niin kauan kuin minulla on fiilistä."
Lautailijoiden elämään kuuluvat myös kuvaukset.
"Ennen elokuvaa arvostettiin suurimpana juttuna, mitä lautailussa voi olla. Nyt kilpailuista on tullut tärkeämpiä. Jos teet vain leffoja, se ei enää riitä."
Kaikesta huolimatta lautailijat kommentoivat mielellään, että kilpailussa menestymisellä ei ole mitään väliä. Nämä miehet eivät todellakaan mene epäonnistumisen jälkeen sylki suussa metsään puita hakkaamaan.
Suomi-pipo päähän
Autti tunnustaa kuitenkin, että osa lausunnoista menee lautailijoiden kirjoittamattoman säännön piikkiin. Pitää olla cool.
"Jos meikä on menossa olympialaisiin, niin olisi tyhmää väittää, että en halua onnistua ja pärjätä. Ne tyypit, jotka kilpailevat, haluavat pärjätä", Autti myöntää.
Lumilautailu tuli olympiaohjelmaan Naganossa 1998 ja se on tullut jäädäkseen. Siihen on tottuminen niin urheilukansan vanhemmalla polvella kuin mediallakin.
Ja ehkä Hiihtoliitolla.
"Hitto vie niitä vaatteita, mitä meille lähetettiin. Jos kisavaatteita on pakko pitää, niin täytyy jotenkin sekoittaa niitä. Ainakin meikälle tyttöystävä kutoi niin siistin Suomi-pipon, että jos edes sitä saisi käyttää."