Turkin ja kurdien yhteenotot raja-alueella enteilevät uutta sotaa. Siitä seuraisi vain, että alueen sotilaallinen sekasotku pahenisi entisestään.
Sekasortoisessa Irakissa on tähän asti ollut vain yksi suhteellisen rauhallinen alue, kurdien hallitsema pohjoisosa. Sunnuntaina käydyt yhteenotot enteilevät sitä, että sekin rauha voi pian olla mennyttä. Samalla Irakin konflikti on askelta lähempänä usean valtion alueellista sotaa.
Turkin parlamentti hyväksyi keskiviikkona ylivoimaisella enemmistöllä valtuudet hyökätä Irakiin. Tämän jälkeen armeijalla on vapaat kädet toimia. Sotilaalliselta kannalta vaihtoehtoja on useita, ja kaikkien valmistelu vie aikansa. Ensimmäiset yhteenotot voivat nopeuttaa laajempia sotatoimia, joita oli odoteltu vasta aikaisintaan marraskuun loppupuolella.
Turkki on Naton jäsen ja pyrkii EU:n jäseneksi. Kukaan Turkin liittolaisista lännessä -- Yhdysvallat, Nato, EU -- ei missään nimissä halua sen hyökkäävän Irakiin. Odotettavissa on kiivasta diplomaattista painostusta sekä julkisesti että kulisseissa. Ei ole mitään takeita siitä, tuottaako se tulosta.
Turkin yleisessä mielipiteessä sisäpolitiikka ohittaa nyt kevyesti ulkopolitiikan. Tähän liittyy suhteiden nopea rapautuminen Yhdysvaltain kanssa. Kongressin käsittelyssä oleva lauselma Armenian kansanmurhasta on saanut raivostuneen vastaanoton Turkissa ja johtanut suurlähettilään kutsumiseen kotiin Washingtonista.
Viimeinen pisara turkkilaisille oli se, kun kurdien aseellinen järjestö PKK (Kurdistanin työväenpuolue) surmasi äskettäin 13 turkkilaissotilasta. On hyvin mahdollista, että PKK tieten tahtoen koettaa provosoida Turkkia hyökkäämään.
PKK on määritelty lännessä terroristijärjestöksi, mutta Irakin kaaoksessa kurdit yleisesti ottaen ovat amerikkalaisten liittolaisia. Turkki puolestaan pelkää, että Kurdistan Irakissa alkaa muistuttaa itsenäistä valtiota.
Turkin tukikohdat ovat elintärkeitä Yhdysvaltain Irakissa käymälle sodalle. Jos Turkki todella vyöryttää armeijaansa Irakin kurdialueelle, silloin Naton tärkeä jäsenmaa asettuu suoraan Yhdysvaltain etuja vastaan. Se ei olisi ensimmäinen kerta. Irakin sodan alkaessa Turkki esti amerikkalaisten maahyökkäyksen omalta alueeltaan. Nyt syntymässä oleva ristiriita olisi vielä syvempi.
Sunnuntain yhteenotoista on vielä pitkä matka täysimittaiseen sotaan. Jos tilanne ei eskaloidu, Turkki saattaisi tyytyä parlamenttinsa päätökseen, joka pitää yllä uutta uhkaa PKK:ta vastaan ja tavallaan poistaa siltä turva-alueen. Yhdysvalloissa taas näyttää siltä, että periaatteellinen kannanotto armenialaisten kohtalosta Ottomaanien imperiumissa vuonna 1915 saa ehkä väistyä päivänpolitiikan tieltä eikä Turkkia haluta tieten tahtoen ärsyttää.
Ulkopuolisen on helppo analysoida, kuinka Turkin eteneminen kurdialueille saisi aikaan pelkkää vahinkoa. On varmaa, että Turkin johtoa koetetaan lähiajat kaikin keinoin taivutella malttiin. Mutta Turkki katsoo asiaa vain omista lähtökohdistaan, ja ne tekevät iskun täysin mahdolliseksi -- etenkin kun aseellinen nahistelu PKK:n kanssa todennäköisesti jatkuu koko ajan.
Sodan uhka Irakin ja Turkin rajalla on tästä eteenpäin todellinen uhkakuva. Se yhdistyy Irakin jatkuvaan kaaokseen ja syvään kansainväliseen epävarmuuteen siitä, mitä Yhdysvaltain ja Iranin välillä tapahtuu. Pakistankin on hyvää vauhtia kriisiytymässä kuten pommi-isku Benazir Bhuttoa vastaan osoitti.
Ainekset monta valtiota koskevaan alueelliseen sotaan ovat olemassa. Sen välttämisen tärkeä edellytys on, että Turkin armeija pysyy nahoissaan.