Moni oululainen ehkä ehti saada sellaisen kuvan, että ensi vuoden alussa syntyvä uusi Oulu merkitsee kasvavaa tehokkuutta palvelujen tuotannossa. Tätä uskoa alkoi ensiksi koetella se, että työpaikkatakuu on nyt kasaamassa kaupungin hallintoon komean kasan päälliköitä ja johtajia, joille kaikille on kehitettävä järkevää tekemistä vähintään seuraavan viiden vuoden ajaksi.
Tieto uuden Oulun veroprosenttia koskevista kaavailuista läimäisee nykyisen Oulun asukkaita toisen kerran kasvoille.
Virkamieslaskelmien perusteella kunnallisveroon on aseteltu neljännesprosentin nousua, samoin kiinteistöveroprosenttiin liittyy nostohaluja. Osa poliitikoista on näihin kaavailuihin jo ”tosiasiana” suopunut. Näkemystähän voidaan perustella silläkin, että neljännesprosentin korotus ei tunnu raskaana kenenkään kukkarossa.
Veroprosentin nosto onkin kätevä tapa panna tulot ja menot tasapainoon. Ei tarvitse miettiä, voisiko jotain tehdä toisin kuin ennen. Sehän olisi työlästäkin. Mutta tällaisia asioita miettimään viranhaltijat on töihinsä palkattu ja luottamushenkilöt tehtäviinsä valittu.
Kun virkamiehiä ajetaan nyt muutenkin sisään uusiin tehtäviin, heistä voisi koota yhden työryhmän tekemään konkreettiset esitykset siitä, miten nykyisellä Oulun veroprosentilla selvitään myös tästä eteenpäin. Muussa tapauksessa vaikuttaa siltä, että Oulussa sorrutaan juuri siihen, mistä kuntaliitosten yhteydessä on varoitettu: lyödään vain hallinnot jotenkin yhteen ja hukataan koko liitoksen varsinainen tavoite.
Veroprosentilla on merkitystä myös ulospäin. Se kertoo, onko kaupunki kehittyvä ja elinvoimainen vai taantuva. Jälkimmäisen joukon kunnissa on korkeat veroprosentit.