Suurlähettiläs Antti Sierla perusteli takavuosina tekemänsä Nato-selvityksen tarvetta sarkastisesti sillä, että sen avulla suomalaiset tietäisivät mitä vastustaa.
Selvityksestä on jo aikaa. Sen jälkeen maailmantilanne on muuttunut radikaalisti etenkin Venäjän Krimin-miehityksen ja Itä-Ukrainan jatkuvan konfliktin vuoksi. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps.) esittikin torstaina Kalevassa uuden Nato-selvityksen tekoa. Jäsenyyden plussat ja miinukset pitää koota kiihkottomasti, hän sanoi.
Esitystä ei pidä ohittaa olankohautuksella. Kukaan ei voi kiistää, ettei maailmantilanne, ja Suomen asema siinä mukana, olisi muuttunut Ukrainan kriisin myötä.
Perusteita selvityksen teolle on enemmän kuin runsaasti. On sivuseikka, tehdäänkö se erikseen vai osana laajempaa hallituksen turvallisuusyhteistyökatsausta. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon sisältyy silti se pulma, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta tärkein Nato-kysymys hautautuisi keskelle vähempimerkityksellisiä asioita.
Niinistön esityksessä on merkittävää, että se tuli oppositiopuolueesta ja lisäksi puolueesta, joka on suhtautunut Suomen Nato-jäsenyyteen kielteisesti.
Esitystä voi pitää uutena merkkinä, että turvallisuuspolitiikan pitkään seissyt vesi on lähtenyt liikkeelle. Esitys sopii myös perussuomalaisten linjanmuutokseen, jolla puolue valmistautuu menemään seuraavaan hallitukseen.
Niinistö arvioi oikein Naton rauhankumppanuuden arvon tosipaikassa nollaksi. Kumppanuus on kyllä tuonut hyvää kokemusta, mutta ei pidä luulotella Naton antavan kriisitilanteessa apua vain siksi, että Suomi on ollut sille hyvä rauhankumppani.
Pääkirjoitus