Helka-Liisa Hentilä (41) on aloittanut Oulun yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professorina vuoden alusta. Kaupunkisuunnittelu on kestävyyslaji, ja siihen Hentilällä on ikänsä puolesta hyvät edellytykset. Työuran aikana ehtii saada aikaan jotain näkyvääkin.
Viime vuosina Hentilä on huomannut Oulussa halun panostaa IT-väkeen.
"Kaupunkia rakennetaan kuitenkin pitkällä tähtäimellä. Mitä asukkaat haluavat kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Uuden ituja voisi löytää esimerkiksi tutkimalla sitä, mitä tapahtuu tyhjiksi jääneissä vanhoissa tehdasrakennuksissa. Virallinen suunnittelukoneisto ei aina kykene havaitsemaan tätä hyvinkin innovatiivista toimintaa", Hentilä miettii ja muistuttaa, että autotallista on moni teknologiayrityskin lähtenyt.
Arkkitehti ja tekniikan tohtori oli elänyt 1990-luvun monien kollegojensa tapaan erilaisten lyhyiden työrupeamien parissa. Kuinka ollakaan, yhdyskuntasuunnittelun professoriksi haettiin henkilöä, jolla olisi kokemusta sekä suunnittelutyöstä, tutkimuksesta että opetuksesta. Hentilän monipuolinen ansioluettelo vastasi toiveita osuvasti.
Hentilä seuraa virassa eläkkeelle jäänyttä Kaj Nymania. Hänen edeltäjänsä oli Hentilääkin opettanut Jouko Mähönen, jonka ohjauksessa opiskelijaryhmät menestyivät lukuisissa suunnittelukilpailuissa. Nyman tunnettiin pohdiskelevana teoreetikkona, joka osallistui aktiivisesti julkiseen keskusteluun ja puhui ihmisläheisen arkkitehtuurin puolesta.
Tuntuvatko edeltäjien saappaat suurilta?
"Enköhän minä ihan omilla kengillä aloita", kuittaa Hentilä, jonka kollegat ovat oppineet tuntemaan määrätietoisena ja järjestelmällisenä.
"Professorina voi työskennellä samojen asioiden parissa kuin tähänkin asti, mutta nyt ilahduttaa mahdollisuus tehdä jotain pitkäjänteisesti."
Koulutus
välittää arvoja
Hentilän Oulun yliopistoon tehty lisensiaattityö ja Tukholmaan tehty väitöskirja käsittelivät arkkitehtuurin oppimista ja opettamista.
"Koulutus välittää arvoja tuleville suunnittelijoille, sillä on hyvin suuri merkitys." Hentilää miellyttää yhdyskuntasuunnittelun laboratorion ilmapiiri, jossa ryhmätyö toimii.
Oulun arkkitehtikoulussa yhdyskuntasuunnittelun asema on perinteisesti ollut vahva. Hentilän mielestä onkin perusteltua, että arkkitehti hallitsee työssään eri mittakaavat.
"Työ alkaa nyt kantaa hedelmää sikäli, että kaavoittajat alkavat ikääntyä ja osaajista on pian pulaa."
Vaikka rakennussuunnittelijat pitävät joskus kaavoittajan rajoituksia kahlitsevina, Helka-Liisa Hentilä on valmis puolustamaan yhtenäistä kaupunkikuvaa.
"Keinoissa on kuitenkin keskusteltavaa. Ongelma ei useinkaan ole rakennussuunnittelun ja kaavan välillä, vaan tarvitaan lisää ymmärrystä hankesuunnittelun ja muiden strategisten ja poliittisten päätösten vaikutuksesta."
Yhdyskuntasuunnittelu on Hentilän mukaan murrosvaiheessa. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten ihmiset kokevat ja käyttävät kaupunkia. Toisaalta myös kiinteistöjen jalostajat, developparit, ovat nousseet yhä näkyvämmiksi. Hentilä vierastaa monien kaavoittajien taivastelevaa asennetta.
"Ei auta takertua entisiin toimintatapoihin, vaan on hankkiuduttava keskusteluyhteyteen eri osapuolten kanssa, opittava kuuntelemaan ja tuomaan oman ammattitaidon antama osaaminen esille."
"Kun tutkitaan ihmisten hyvinä pitämiä ympäristöjä, aina nousevat esiin luonto, avoimet näkymät, historiallinen merkittävyys, tilallisen järjestyksen tuntu, siisteys - näiden arvojen vaalimiseen kaavoittajat ja arkkitehdit voivat vaikuttaa."
Käytäntö ja teoria
tukevat toisiaan
Hentilä on väitelleenä arkkitehtina vielä harvinaisuus. Alan tutkimusperinne on nuorta ja hakee suuntaansa. Hentilä näkee tutkimuksen tehtäväksi ensisijaisesti tukea käytännön suunnittelua.
"Tutkijan analyyttinen asenne ja työskentelytapa voi hyödyttää suunnittelijaa, joka joutuu yhä tarkemmin perustelemaan ratkaisujaan. Arkkitehdin on kyettävä ilmaisemaan omat tavoitteensa ja perustelemaan ratkaisunsa samalla kielellä kuin muut rakentamisen osapuolet."
"Toisaalta tutkija voi hyötyä suunnittelijan lähestymistavasta. Esimerkiksi vaihtoehtojen tutkiminen luonnoksia tekemällä on arkkitehdille ominainen työskentelytapa, joka voi kantaa hedelmää myös tutkimuksessa."
Hentilä toivoo, että tutkimusta voidaan tulevaisuudessa harjoitella jo alakursseilta lähtien, suunnitteluharjoitustöillä. "Ei ekavuotisia laiteta heti piirtämään konserttitaloakaan, vaan ensin harjoitellaan kioskilla."
Hentilä näkee myös mahdollisuuden kehittää projektitutkimusta, johon opetus luontevasti voisi liittyä.
Yhteistyö muiden tieteenalojen ja korkeakoulujen kanssa kiinnostaa myös - kansainvälistä yhteistyötä unohtamatta.
"Suomen arkkitehtikoulut ovat pieniä, valtakunnallinen yhteistyö tutkijakoulutuksessa on ainoa järkevä vaihtoehto."
Purettua ei
saa takaisin
Oulun keskusta tarjoaa hyvän tutkimuslaboratorion. Harjoitustöillä voidaan osallistua julkiseen keskusteluun kaupungin kehittämisestä. Työt voivat ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin, tai nostaa esille aiheita, jotka ovat vasta nousemassa pintaan.
"Monet Oulun ilmiöt ovat tuttuja muualtakin. Teollisuusalueet muuttuvat asuntokäyttöön, kuten Lyötyssä; rannoille rakennetaan Meritullin tapaan."
"Oulu on kehittynyt viime vuosina paljon, hyvässä ja pahassa."
Reinilän talon Hentilä toivoo säilyvän.
"Vanhaa on jäljellä enää vähän, ja purettua ei saa takaisin."
"Uuden rakentamisessa tuntuu että poljetaan paikallaan, tehdään keskustaankin lähiökerrostaloja, vaikka ihaillaan vanhoja kaupunkeja kivijalkakauppoineen."
Hentilä toteaa, että keskustan lähialueita voisi hyvin toteuttaa puukaupunkimaisesti, tiiviin ja matalan rakentamisen keinoin.
"Tässä tarvitaan sekä rakennussuunnittelun että kaavoituksen osaamista, mikä on juuri oululainen vahvuus."
"Oulun yliopistolla on myös tärkeä alueellinen tehtävä."
"Ruotsissa pohjoisin arkkitehtikoulu on Tukholmassa, siellä on suuria vaikeuksia saada suunnittelijoita maan pohjoisosiin. Vaikka kaikki Oulusta valmistuneet eivät löydä töitä pohjoisesta, tilanne olisi kuitenkin paljon huonompi ilman Oulun yliopistoa."
Leppoisa
mutta virkeä
Helsinkiläissyntyinen Hentilä lukeutuu niihin, jotka tulivat Ouluun vain opiskelemaan. Isän suku on kuitenkin lähtöisin Revonlahdelta. Oulu ei tunnu nelihenkisen perheen asuinpaikkanakaan vastenmieliseltä, päinvastoin, vaikka Kauniaisiin jäisi uudenkarhea, itselle suunniteltu omakotitalo. Oman toimiston projetit ovat säilyttäneet yhteyden pohjoiseen.
"Oulussa arki toimii sujuvammin kuin pääkaupunkiseudulla. Ilmapiiri on leppoisa, silti suhteellisen vireä."
Työn Hentilä aloittaa kuitenkin matkalaukkuprofessorina.
"Muutto on kiinni lähinnä miehen työkuviosta."
Kaupunkisuunnittelun professorin mieliasuinpaikka voisi olla vaikka Pikisaaressa.