Tiistaina kahdeksas marraskuuta kello 12.10 Mikko Karvosen elämä muuttuu niin paljon, kuin miehen elämä ylipäätään voi muuttua. Mikko Karvosesta tulee isä. Tytär syntyy pitkähkön, mutta hyvin sujuvan synnytyksen jälkeen. Strategiset mitat ovat 3660 grammaa ja 43,5 senttiä. Apgarin pisteitä tulee 9,9 ja 10. Näitähän sitä usein ensimmäiseksi kysytään.
Ja tätä: miltä synnytyksessä mukana olo isästä tuntui? "Kyllä se ainutlaatuisuus pääsi yllättämään", Karvonen tuumii kokemusta. Odotusaikana Karvonen paljastaa valmistautuneensa isäksi tulemiseen perusteellisesti. Lukemalla kirjoja, naistenlehtiä ja vauvalehtiä, haastattelemalla muita isiä ja tietysti käymällä synnytysvalmennuksen.
"Tarkoituksena olisi saada yritys ja erehdys -tavalla hankitut opit mahdollisimman vähiin", Karvonen perustelee. Ja tottahan lastenhuone oli valmiina. Sitä sisustettaessa Karvonen kertoo ensimmäisiä kertoja kokeneensa konkreettisesti tunteen, että hänestä tulee isä.
Harva isä - ja äitikään - silti osaa valmistautua syntymän kokemukseen. Ja niinhän siinä kävi nytkin. "Kun lapsi sitten syntyi, kun lapsen näki ensimmäisen kerran, se onnellisuuden tunne tuntui hyökyaallolta", Karvonen huokaa.
Neljä tuntia syntymän jälkeen isä kantaa tytärtään jo tottunein ottein. Äiti Heidi Karvonen katsoo luottavaisena isän touhuja. Kapaloitu vauva tuhisee tyytyväisenä ja unisena.
Keskiviikko, kello 15.30. Keittiömestari Mikko Karvonen istuu Ravintola Matalan kabinetissa ja tarkistaa kahden vuoropäällikön kanssa kymmenittäin muistettavia asioita. Tavoitteena on saada työt sille mallille, että isyyslomalle voi jäädä heti, kun osastolta saadaan kotiinlähtölupa.
Töissä Karvosen tarvitsee syntymän jälkeen käydä vain parissa palaverissa, joten aikaa jää runsaasti vietettäväksi laitoksella. Reilun vuorokauden kokemuksella isä toteaa työasioiden jäävän nyt taka-alalle joksikin aikaa.
Työ vasta avatussa ravintolassa on ollut Karvosen mukaan kokonaisvaltaista, mutta nyt pitää osata jakaa lankoja muille entistä enemmän. "Harrastukset, lähinnä moottoripyöräily, jäävät myös vähemmälle", Karvonen uskoo.
Torstaina pitää iltapäivällä käväistä vielä töissä parin tunnin rupeama. Vauva on nukkunut hyvin, 3-4 tunnin unia päivälläkin. Isyys ei ole kuitenkaan päässyt hetkeksikään unohtumaan, siitä ovat pitäneet huolen lukuisat onnittelusoitot.
Päivän päätteeksi pitää vielä käydä vaihtamassa auto farmarimalliin. "Eivät tahdo lastenvaunut mahtua pikkuautoon", Karvonen tuumaa. Tuttu kommentti monelle perheelliselle.
Perjantai, kello 12.30. Vauvan bilirubiiniarvot ovat koholla ja jo odotettu kotiutuminen vaihtuu 24 tunnin sinivalohoitoon vauvan kellastumisen ehkäisemiseksi. Isä on juuri syöttänyt vauvaa pullosta ja vaippa on vaihdettu.
"Kätilöt ovat olleet todella huolehtivaisia ja ammattitaitoisia", Karvoset kiittelevät Oysin väkeä. Todennäköinen kotiinlähtö odottaa sunnuntaina. Isänpäivänä.
Tavallaan Mikko Karvonen sai ylimääräisen isänpäivän, sillä tyttären laskettu aika oli vasta 15.11. eli ensi viikolla. "Paras isänpäivälahjahan se on, kun pääsee kotiin isänpäiväksi", Heidi Karvonen toteaa.
Isä siivoaa vaipan roskikseen ja likaiset vaatteet pyykkikoriin. "Kyllä tässä on välillä aika avuton olo", Karvonen tunnustaa. Isyyden arki on selvästi alkanut.