Suomessa tehdään parhaillaan töitä uuden hallituksen synnyttämiseksi. Suurimman puolueen puheenjohtaja Antti Rinne on saanut eri puolueiden vastaukset asettamiinsa kysymyksiin. Hallitusneuvottelujen odotetaan kestävän koko toukokuun.
Uusi hallitus pääsee kaikesta päätellen aloittamaan työnsä paremmassa taloustilanteessa kuin edellinen hallitus neljä vuotta sitten. Suomen talous on jälleen kasvussa. Kansainvälisen talouden suhdannetilanne on jonkin verran epävarma, mutta emme ole kriisitilanteessa.
Uusi hallitus perii kuitenkin yhden, aikaisempaa isomman haasteen. Tämä on syntyvyyden voimakas aleneminen. Lasku oli käynnissä jo neljä vuotta sitten, mutta vasta nyt, kahdeksan vuoden laskun jälkeen, siitä on tullut keskeinen yhteiskunnallinen kysymys Suomessa.
Viime vuonna Suomessa noin 20 prosenttia vähemmän lapsia kuin vuonna 2010. Muutos on ollut iso ja yllättävä. Meidän on käytännössä mahdotonta luotettavasti ennustaa kuinka pysyväksi lasku jää. Jos alhaisesta syntyvyyden tasosta tulee pysyvä, tällä tulee olemaan suuria vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan.
Nopeimmin syntyvyyden lasku näkyy luonnollisesti varhaiskasvatuksessa, johon osallistuvat alle kouluikäiset lapset. Nykyisin varhaiskasvatuksen ylivoimaisesti tärkein osa on kuntien rahoittama päiväkotihoito. Vaikka ikäluokat eivät ole pitkään aikaan olleet nousussa, päiväkotihoitopaikkojen määrä on ollut selvässä kasvussa muiden hoitomuotojen osuuksien kustannuksella.
Nyt tarve päivähoitopaikkoihin vähenee, kun nuorimmat ikäluokat ovat nykyisellä syntyvyydellä yli 10 000 lasta pienempiä. Tämä näkyy erityisesti vanhenevan väestön kunnissa. Useissa kunnissa syntyvien lasten vuosittaiset määrät jäävät hyvin pieniksi.
Seuraavaksi ikäluokkien pienentyminen näkyy peruskoulussa. Kahdenkymmenen prosentin lasku ikäluokissa vähentää seitsemän vuoden viiveellä myös aloittavien peruskoululaisten määrää. Paine kouluverkoston pienentämiseen vahvistuu. Ala- ja yläasteen kouluja määrä on pienentynyt noin 500:lla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä on siis tapahtunut ennen syntyvyyden laskun vaikutuksia.
Varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat konkreettisia esimerkkejä, kuinka syntyvät pienet ikäluokat muuttavat yhteiskunnan rakenteita. Alhaisella syntyvyydellä on laajempikin vaikutus julkiseen talouteen.
Syntyvyyden lasku rajoittaa myös hallituksen liikkumavaraa velan ja menojen suhteen. Jos Suomi kasvaa tulevaisuudessa vähemmän, julkista velkaa voidaan ottaa vähemmän. Poliittisesti kysymys on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.
Nykyisten nollakorkojen aikana valtion lisävelan otto on poikkeuksellisen houkuttelevaa. Koskaan aikaisemmin historiassa lisävelka ei ollut näin edullista. Esimerkiksi rautatie- tai tieverkostoon voitaisiin tehdä investointeja ilman, että velasta tulisi valtiolle korkokustannuksia.
Jos talous ja väestö olisivat kasvussa, lisävelalle olisi perusteita. Pienenevät ikäluokat heikentävät kuitenkin tilannetta. Nykyiset alhaiset ikäluokat tarkoittavat, että runsaan kahdenkymmenen vuoden päästä suomalaisessa työelämässä on vähemmän työntekijöitä ja veromaksajia, jollei maahanmuutto kompensoi tilannetta. Pienempi määrä työikäisiä hoitaa nyt tehtyjä velkoja. Viime kädessä kysymys on kuinka paljon nykyiset, suuremmat ikäluokat jättävät velkaa eri muodoissa seuraaville, pienemmille ikäluokille.
Jos syntyvyys jää nykyiselle tasolle, väestö- ja perhepolitiikasta tulee keskeinen osa tulevien hallitusten politiikkaa. Muista maista on esimerkkejä, joissa syntyvyys on myös kohonnut joko yhteiskuntapolitiikan tukemana tai luonnollista syistä. Toisaalta yhteiskunnassa syntyvyyttä ei voida ohjata ylhäältä. Kysymys on nuorten perheiden ja aikuisten elämän edellytysten tukemisesta, jolla toivottavasti tuetaan myös syntyvyyttä.
Yksittäiset perhepoliittiset toimenpiteet eivät tule kuitenkaan todennäköisesti riittämään. Lisäksi taustalla olevat syyt kertovat, että kyseessä on vaikeasti ratkaistava ongelma. Syntyvyyden laskun takana on myös lapsettomuuden merkittävä kasvu. Nykyisin lähes 30 prosenttia 45-vuotiaista miehistä on lapsettomia. Tämä on selvästi korkeampi osuus kuin muissa Pohjoismaissa.
Lapsettomilla nuorilla aikuisilla on sosiologien mukaan tyypillistä pitkien parisuhteiden puuttuminen. Lisäksi miehillä lapsettomuus riippuu myös koulutusasteesta. Mitä korkeampi koulutus, sitä todennäköisemmin henkilöllä on lapsia. Näihin alhaisen syntyvyyden taustatekijöihin eivät yksittäiset tukipäätökset pure.
Alhaisesta syntyvyydestä uhkaa tulla 2020-luvun Suomen keskeisin haaste. Se vaikuttaa yhteiskunnan moneen osaan. Suomesta on tullut samanaikaisten vanhenevien suurten ja syntyvien pienten ikäluokkien maa.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.