Elinkeinoelämän keskusliiton hallitus vahvisti keskiviikkona järjestön työmarkkinajohtajan Seppo Riskin viimeviikkoisen linjauksen. Riski totesi, ettei selvitystyössä ollut löytynyt edellytyksiä neuvotteluille keskitetystä tulosopimuksesta. EK:n hallituksen mukaan neuvottelut siirtyvät liittotasolle, jos palkansaajajärjestöt eivät tingi nykyisistä näkemyksistään.
Etelärannan uuden mahtijärjestön tiukka kanta on yllättänyt monet, ja SAK:ssa ja STTK:ssa on paheksuttu äänekkäästi työnantajien asettamia ennakkoehtoja neuvotteluille. Mitä muuta EK:lta olisi voinut odottaa? Jos uusi järjestö käyttäytyisi lammasmaisesti, kuten työnantajat ovat tehneet koko tulopolitiikan historian ajan syksyä 1991 lukuunottamatta, siltä olisi mennyt heti kättelyssä uskottavuus.
Työnantajat ovat pitäneet aina kovia palopuheita ennen neuvottelukierrosta tai sen alussa, mutta ovat yleensä antaneet periksi tiukan paikan tullen. Leif Fagernäsin johtaman EK:n on lunastettava paikkansa edunvalvontajärjestönä, mutta siihen eivät riitä uudet kasvot ja kahden järjestön fuusio.
Tarvitaan näyttöjä tekojen muodossa, eivätkä ne ole vielä kovin vakuuttavia. EK ei nimittäin ole läimäyttänyt ovea kiinni keskusjärjestöneuvotteluilta. Se siirsi vain vastuuta palkansaajapuolelle. EK lupaa aloittaa neuvottelut, jos niiden lähtökohdat muuttuvat. Tämä edellyttää sitä, että ammattiyhdistysliike tinkii merkittävästi kovista tavoitteista, joita sen edustajat ovat väläytelleet pitkin syksyä.
Sopimuskausi umpeutuu vasta helmikuun puolivälissä. Mitä tapahtuu, jos hallitus ryhtyy hiillostamaan Etelärannan vuorineuvoksia? EK:n lopullista sanaa ei ole vielä sanottu, mutta liittokierros on silti todennäköisin vaihtoehto. EK haluaa niin radikaalin muutoksen tulopolitiikan linjaan, ettei vastapuoli siihen taivu panematta kovaa kovaa vastaan.
Liittokierroksilla on paha kaiku, ja kokemukset edellisestä koitoksesta neljän vuoden takaa eivät ole rohkaisevia. Ammattiliitot käyttävät yhteisvastuukuvion murtumista hyväksi ja yrittävät korjata jäsentensä suhteellista asemaa työmarkkinoilla. Näin käy nytkin, jos liittokierros tulee. Liittoihin on kasautunut kovia palkkapaineita yritysten maksamien jättiosinkojen ja kuohuttavien irtisanomisten takia. Liitoissa ei haluta tunnustaa EK:n perusteluja.
Etelärannan on ollut pakko ottaa huomioon strategioissaan lakkokevään mahdollisuus. Sen takia arviota uuden EK:n kovuudesta tai pehmeydestä ei kannata vielä tehdä. On viisasta odottaa ja katsoa talven yli.
paakirjoitus@kaleva.fi