Romanovien noin 300 vuotta kestänyt dynastia Venäjällä näytti ikuiselta. Sitä edelsi sekava väliaika, ja sellaiseen se myös päättyi. Valta oli otettavissa, ja bolshevikit tahtoivat sitä eniten. Perustettiin kokonaan uudenlainen leniniläinen valtio, joka sekin näytti niin ikuiselta kuin vain valtio voi näyttää.
Se romahti osapuilleen vuonna 1990. Jälleen seurasi sekavia ja arvaamattomia vuosia, ja jälleen löytyi joku, joka tarvitsi valtaa enemmän kuin muut.
Vuonna 1917 bolshevikkien oli tehtävä vallankumous, sillä he tulivat aidosti kaikkien valtarakenteiden ulkopuolelta ja he tarvitsivat kivääreitä ja häikäilemättömyyttä. 1990-luvun loppuessa vallankumous ei ollut tarpeen, sillä uudet vallanpitäjät olivat jo valtarakenteen ytimessä, ennen muuta turvallisuuspalvelussa. He myös takasivat, että eroavaan presidenttiin Boris Jeltsiniin ja tämän perheeseen ei koskettaisi.
Tuolloin Tshetsheniassa sodittiin, kerrostalot räjähtelivät oudosti. Heti alusta asti Vladimir Putin alkoi puhua vakaudesta.
Näin luotiin pohja uudelle dynastialle, jonka jatkuvuus sinetöidään tänään ja huomenna, kun Dmitri Medvedev aloittaa presidenttinä ja Putin pääministerinä.
Katselipa tätä rakennelmaa miten tahansa, lopputulos on vaikuttava. Jättimäiselle maalle on luotu uusi valtaeliitti ja valtarakenne, ja se on tapahtunut ällistyttävän sujuvasti. Jäljellä on yksi ainoa ongelma: tämä koneisto ei tule kestämään.
Jokainen dynastia sortuu aikanaan, ja niin käy tällekin. Mutta siihen saattaa mennä vuosia, ehkä jopa sukupolvia. Juuri siksi on oleellista nähdä, että tämä aika vertautuu sekä Romanoveihin että kommunisteihin, joiden molempien perintöä se kantaa. Valta voi näyttää pysyvältä ja erittäin vahvalta, mutta sen rakenteessa itsessään piilee vaikeuksia.
Keisarillinen tai kuninkaallinen yksinvalta loppui niin Venäjällä kuin kaikkialla muuallakin, koska se ei kestänyt uutta modernia aikakautta. Se oli historiallinen välttämättömyys, toisin kuin oli lokakuun vallankumous. Kommunistien mytologiaan ei tietenkään sopinut myöntää, että kaikki olisi voinut mennä myös toisin. Vallan pohjana oli nimenomaan väite siitä, että koettu kehitys noudattaa historiallista pakkoa.
Totuus oli aivan toinen, ja siksi sekin valta romahti, koska ei kyennyt sopeutumaan ajan muuttumiseen. Mutta ehti se kaikenlaista saada aikaan, kuten ehtii uusikin dynastia.
Uusi valtapuolue on nimeltään Yhtenäinen Venäjä, ja se on varta vasten perustettu hallitsemaan maata. Se on siis ennen muuta valtaeliitin vaaliorganisaatio, eikä pidä väheksyä niitä poliittisia aivoja, jotka tämän ovat saaneet aikaan. Mutta siltä puuttuu aidon poliittisen liikkeen tärkeimpiä ominaisuuksia kuten jäsendemokratia ja yhteiskunnallinen näkemys.
Toki pitää muistaa, etteivät esimerkiksi Ruotsin sosialidemokraatitkaan päästä puheenjohtajansa ja mahdollisen pääministerin valintaa jäsentensä käsiin. Puolueen sisäpiiri poimi Mona Sahlinin ainoaksi seuraajaehdokkaaksi Göran Perssonille. Ylimääräinen puoluekokous tarvittiin vain siunaamaan tämä päätös. Mutta Ruotsin SDP sentään voi joskus hävitäkin vaaleja. Yhtenäinen Venäjä on rakennettu niin, että se ei voi.
Sen sijaan Yhtenäinen Venäjä ja muu maan uusi valtakoneisto näyttää kuin luodulta byrokratisoitumaan ja korruptoitumaan. Moskovaan syntyy valtava vallan keskittymä, jossa kaikki liittyy kaikkeen: presidentin koneisto, pääministerin koneisto, puoluekoneisto, duuman koneisto, turvallisuuskoneisto, voimaministeriöt, alueiden kontrolli, energiayhtiöt...
Pääsy näihin piireihin voi tuoda uskomattomia aineellisia etuja etenkin nyt, kun maahan virtaa rahaa ovista ja ikkunoista. Edessä on sisäpiirin valtataisteluita vahvan keulakuvan takana, ja näinhän Venäjää on usein hallittu. Piirien ulkopuolisille alamaisille on tällä erää luvassa elintason nousua, ainakin monelle, mutta kaukonäköinen kansalainen pitää yhä perunapalstansa kunnossa.
Tällainen järjestelmä ei nimittäin kykene uusiutumaan ajan vaatimusten mukaan, ja joskus ajat taas muuttuvat. Milloin ja kuinka, sitä ei vielä voi tietää. Yksi alkavien ongelmien oire on tavassa näyttää asemahtia. Perjantaina on Voiton päivä, ja ensimmäisen kerran sitten Neuvostoliiton romahduksen Punaiselle torille marssitetaan tällaista kalustoa: T-90 -tankkeja, Topol -ohjusten laukaisualustoja ja Tu-160 -strategisia pommittajia.
Se ei ole outoa, että vaurastuva Venäjä vahvistaa armeijaansa. Niin suurvallat tapaavat tehdä. Mutta miksi kalusto on ajettava Kremlin viereen juuri nyt? Koska kansallismielisyyden nostaminen on ainoa mahdollinen ideologia, jolla uusi valtaryhmä voi ulospäin oikeuttaa valtaansa.
Moskova on nyt voiman tunnossa, ja miksi ei olisi. Homma on erittäin hyvin hanskassa - tai ainakin näyttää olevan. On sanottu, että Venäjällä tärkeää on, miltä asiat näyttävät. Siksi harva asia on sitä, miltä se näyttää.