Oulun valtuustolla on ensi maanantaina edessään iso päätös aseman seudun tulevaisuudesta. Kesän kansalaiskeskustelu puoltaa matkakeskussuunnitel-mien palauttamista uudelleen valmisteltaviksi.
Ouluun rautatieaseman lähelle suunniteltu uusi matkakeskus ja siihen liittyvä suuri liikekeskussuunnitelma kävi jo kerran kaupunginvaltuuston pöydällä. Se tapahtui juhannuksen alla, kellon jo lähestyessä puoltayötä. Tuolloin asia jäi niukan määrävähemmistön turvin pöydälle. Selvä enemmistö Oulun valtuutetuista olisi tahtonut päättää siltä istumalta Hallituskadun kohdalta Saaristonkadulle ulottuvasta kaavamuutoksesta.
Kumpikaan näistä asioista ei anna mairittelevaa kuvaa kaupungin päätöksentekokulttuurista. Ei se, että näin iso asia oli jätetty maratonkokouksen lopulle yömyöhälle, eikä se, että useimmat valtuutetut olivat valmiita hyväksymään tämän menettelyn.
Matkakeskus ja vanhojen rakennusten purku sen alta on herättänyt paljon ristikkäisiä mielipiteitä. Päätös vaikuttaa oleellisesti Oulun kaupunkikuvaan. Pitäisi olla itsestään selvää, että näin isosta asiasta päätetään valtuustossa virkein aivoin ja ajan kanssa, kuten ensi maanantaina toivottavasti tehdään.
Toinenkin kesäkuulta "yli" jäänyt iso asia, pitkään valmistelu kaupungin strategia, tulee uudelleen valtuutettujen eteen. Tässä uusi valtuusto käytti itselleen kuuluvaa valtaa: se ei hyväksynyt virkamiesten esityksiä sellaisenaan. Kaupunginhallituksen uudelleen käsittelemä luonnos ei tosin kovin suuria muutoksia sisällä, mutta kaupungin strategia ei suinkaan ole kärsinyt siitä, että sitä on hiottu valtuuston evästysten mukaan.
On ymmärrettävää, että uuden valtuuston alkuvaiheisiin sisältyy opettelua ja sähläystä, niin Oulussa kuin muuallakin. Toivottavasti kyseessä oli kuitenkin vain huonosti suunniteltu yksittäistapaus eikä mikään oire tulevasta.
Matkakeskuspäätökselle harkinta-aika kesän yli on tehnyt vain hyvää. Yleinen keskustelu asiasta on Oulussa jatkunut poikkeuksellisen vilkkaana julkisuudessa ja muissa yhteyksissä. Päättäjillä on ollut aikaa kuunnella kaupunkilaisten tuntoja. Yleinen kansalaismielipide antaa selvästi enemmän arvoa aseman miljöön säilyttämiselle tärkeimmiltä osin ennallaan kuin sen tuhoamiseksi kaikilta niiltä osin kuin se on mahdollista.
Yleinen oletus on, että aseman seudun tehokaava menee valtuustossa läpi, keskusteltiinpa kaupungilla siitä mitä tahansa. Mikäli kaava hyväksytään, asiassa on toimittu kunnallisen demokratian sääntöjen mukaan, ja päättäjät kantavat vastuun päätöksestään - jota jälkipolvet hyvin saattavat ihmetellä, samoin kuin nyt ihmetellään monia aikanaan tehtyjä, Oulun rakennusperintöä turmelleita päätöksiä.
Ei kuitenkaan ole demokratialle kunniaksi, että asiat vaikuttavat ratkaistuilta jo etukäteen. Matkakeskusta koskevat lausunnot sekä käyty julkinen keskustelu osoittavat selvästi, että virkamiesten ajama ja suurten valtuustoryhmien johdon tukema yksioikoinen ratkaisu nähdään ongelmaksi.
Valtuusto tekisi viisaasti, jos se käyttäisi sille kuuluvaa valtaa ja palauttaisi matkakeskuksen uuteen valmisteluun, jossa otetaan huomioon myös suojelunäkökohta. Alueen kaavaa on suunniteltu 1970-luvulta lähtien, joten pieni lykkäys ei haittaa mitään. Jos valtuusto alistuu ota tai jätä -tilanteeseen, se luovuttaa virkamiehille, VR-yhtymälle sekä rakennusliikkeille omaa päätösvaltaansa. Juuri sellainen vieroittaa kaupunkilaisia kunnallisesta demokratiasta puhumattakaan vahingosta, joka kaupunkilaisten vastustamasta purkupäätöksestä seuraisi.