Suomen hiihtoliitto on tiukan paikan edessä etsiessään Tommi Nikuselle seuraajaa mäkimaajoukkueen päävalmentajaksi. Uuden päävalmentajan pitäisi nimittäin jatkaa suomalaisten viime vuosien menestystä, mutta myös onnistua siinä, missä Nikusen tulokset ovat jääneet puolitiehen: uusien, nuorten hyppääjien nostamiseen arvokisamenestyjiksi.
Nikusen aikana Suomi on menestynyt arvokisoissa hyvin, mutta menestys on ollut pitkälti Janne Ahosen varassa. Nikusen kuusivuotisella päävalmentajakaudella Ahonen on voittanut yli puolet 19 arvokisamitalin saaliistaan sekä neljä Keski-Euroopan mäkiviikkoa.
Matti Hautamäki on ollut toinen Nikusen kauden kestomenestyjä, mutta hänen käyränsä on laskenut jyrkästi viimeisten kahden kauden aikana.
Ahonen täyttää tämän kauden jälkeen 31 ja harkitsee uransa jatkoa. Jos Ahonen lopettaa, Nikusen jälkeinen aikakausi alkaa suomalaisessa mäkihypyssä tuulisena.
Mäkimaajoukkueen nuorimmat vakiokasvot ovat Harri Olli (s. 1985), Janne Happonen (s. 1984) ja Arttu Lappi (s. 1984). He ovat kaikki väläytelleet ajoittain, mutta eivät ole kasvaneet kestomenestyjiksi. Sen sijaan Ollista näyttää olevan kasvamassa räjähdysaltis lööppijulkisuuden hahmo.
Viettävällä kummulla
Uusien tähtihyppääjien puuttuessa Suomen mäkimaajoukkue on jo useita vuosia tasapainoillut alaspäin viettävällä kummulla, vaikka mäkihyppy on Nikusen kaudella näivettynyt maailman kärkitasolla kolmen maan kisaksi.
Itävalta, Norja ja Suomi muodostavat mäkihypyn ison kolmikon, kun vielä kymmenen vuotta sitten puhuttiin mäkihypyn viidestä suuresta.
Saksa ja Japani ovat kuitenkin vajonneet syvyyksiin vauhdilla, joka on varoittava esimerkki siitä, miten nopeasti menestys voi haihtua.
Kärkikolmikosta Itävalta on noussut uudenaikaisen mäkivalmennuksen mallimaaksi, joka kasvattaa jatkuvasti uusia huippulahjakkuuksia aikuisten sarjoihin.
Mutta siinä missä Norjan päävalmentaja Mika Kojonkoski on avoimesti puhunut Itävallan järjestelmän mahtavuudesta, Nikunen ja lajijohtaja Janne Marvaila ovat julkisesti vannoneet suomalaisen systeemin pystyvän kilpailemaan Itävallan kanssa.
Valmennusjärjestelmän kehittäminen on silti tulevan päävalmentajan kenties tärkein tehtävä. Nikusen seuraajaehdokkaana mainittu kakkosvalmentaja Janne Väätäinen myöntää, ettei Suomella ole yhtenäistä valmennuslinjaa nuorille hyppääjille.
Lajijohtaja Marvaila on tämän kauden ajan kirjoittanut suomalaisen valmennusstrategian päivitystä, mutta ennen lentomäen MM-kisoja esimerkiksi Väätäisellä ei ollut mitään tietoa siitä, miten Marvailan kirjoitusprojekti eteni.
Rahanhankinta jäljessä tavoitteista
Nikusen lähtölehdistötilaisuudessa lajijohtaja Marvaila avasi seuraajahaun ja ilmoitti Suomen päävalmentajan paikan olevan haluttu. Näin on, mutta vain nuorempien, uraansa vielä rakentavien valmentajien piirissä.
Hiihtoliitolla ole varaa tarjota palkkaa, joka pystyisi lähimainkaan kilpailemaan Saksan, Norjan tai Itävallan päävalmentajilleen maksaman korvauksen kanssa. Täksi kaudeksi Hiihtoliitto ulkoisti mäkihypyn varainhankinnan urheilumarkkinointiyhtiö Infrontille, mutta Marvaila myöntää, ettei tavoitteisiin budjetin kasvattamisessa ole ylletty.
Nuorista suomalaisvalmentajista Pekka Niemelä on tehnyt jatkosopimuksen Ranskaan, mikä jättää kotimaisista nimistä todennäköisimpinä jäljelle nykyisen kakkosvalmentajan Janne Väätäisen ja Slovenian päävalmentajan Ari-Pekka Nikkolan.