Kukaan ei ole vakavissaan edes ehdottanut pohjoismaisen puolustusliiton perustamista. Syvenevä puolustusvoimien yhteistyö sen sijaan on kaikkien pohjoismaiden etu.
Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt tapasi viime keskiviikkona ulkomaisia toimittajia ja pohdiskeli siinä yhteydessä pohjoismaisen puolustusyhteistyön etuja. Ruotsissa tämä kahvittelutilaisuus ei herättänyt juuri minkäänlaista huomiota. Suomessa siihen on ehditty ottaa kantaa tasavallan presidenttiä ja pääministeriä myöten. Näin siitä huolimatta, ettei Bildt edes ollut ideoimassa mitään uutta pohjoismaista puolustusliittoa, eikä hän tarkemmin lukien edes ehdottanut muutakaan uutta.
Bildtin osaksi tullut huomio liittyy ennen muuta suomalaiseen tapaan ylireagoida kaikkeen, mitä turvallisuuspolitiikasta ajatellaan ääneen idässä, lännessä tai kotimaassa. Tosin Ruotsissakin samaan ajankohtaan on osunut eräiden poliitikkojen ja lehdistön keskustelunavauksia siitä, että maan Nato-suhteesta pitäisi Suomen tapaan tehdä edes selvityksiä. Nythän Nato on asia, joka on lähes kokonaan pyyhitty pois ruotsalaisesta horisontista.
On kuvaavaa, että Bildt kertoo etsineensä internetistä tuskissaan muuta kuin suomenkielistä tietoa ulkoministeriön tuoreesta Nato-selvityksestä. Käännös ruotsiksi on sentään jo tekeillä. Kiinnostunutta lukijakuntaa näyttäisi löytyvän Tukholman suunnalta.
Bildt tunnetaan vanhastaan yhtenä Ruotsin Nato-myönteisimmistä poliitikoista. Hänen varsinaiset tuoreet linjauksensa käyvät kuitenkin parhaiten ilmi vuodenvaihteessa julkaistuista kirjoituksista. Katsauksessaan kuluneeseen vuoteen hän pitää Venäjän tuoretta kehitystä pettymyksenä ja levottomuutta herättävänä. Mitään Nato-johtopäätöstä hän ei tästä kuitenkaan tee.
Sen sijaan hän muistuttaa, että Ruotsi on tehnyt aloitteen EU:n turvallisuusstrategian päivittämisestä ja aikoo hoitaa tämän työn loppuun omalla EU-puheenjohtajuuskaudellaan ensi vuoden loppupuoliskolla.
Dagens Nyheter -lehdessä julkaistussa tekstissä Bildt kirjoittaa suoraan, että jos EU aikoo olla todellinen "rauhanvoima", sillä on silloin oltava käytössään myös tavoitteita vastaavat välineet. Tämä tarkoittaa diplomaattisia, taloudellisia ja sotilaallisia keinoja. Hän viittaa vaikeuksiin saada joukkoja Afganistaniin ja Tshadiin ja Kosovossa edessä oleviin haasteisiin.
Sotilasliitto Natoa ei näy Ruotsin kartalla, mutta pohjoismaiselle yhteistyölle siellä on rooli varattuna, samoin EU:n sotilaallisen toiminnan tehostamiselle. Kumpaakaan ei silti ajatella puolustusliittona tai jonkinlaisten turvatakuiden antajana.
Mistään mullistavasta uudesta ei siis ole kyse. Pohjoismainen puolustusyhteistyö on jo pitkään ollut käytännönläheistä ja toimivaa. Sitä on pyritty kehittämään viime aikoina erityisesti Ruotsin ja Norjan kesken, Suomea unohtamatta. Yhteistyö tarjoaa kaikille etuja, ja sitä voi ehkä laajentaa myös Baltian maiden suuntaan. Keskustelua käydään uusiin "pehmeisiin turvallisuushaasteisiin" vastaamisesta.
Kaikki se on tarpeellista, sillä kansainvälinen yhteistyö on tätä päivää myös puolustuspolitiikassa. Kyse on silti eri asiasta kuin puhuttaessa Nato-jäsenyydestä.
Mielenkiintoisin ero Suomen ja Ruotsin nykytilanteen välillä on, että Bildtin myötä Ruotsi ajaa EU:n puolustusulottuvuuden vahvistamista. Suomessa sellainen keskustelu on antanut tilaa näkemykselle, ettei EU voi tarjota kunnon turvaa ilman Naton sotilaallista voimaa. Olisi mitä luontevinta, että liittoutumattomat naapurimaat Suomi ja Ruotsi pohtisivat näitä kysymyksiä myös yhdessä.